Haudan takaa...

Charlaine Harris: Väristyksiä haudan takaa. (An Ice Cold Grave, 2007.) Suom. Sari Kumpulainen. Harper Connelly -sarja, 3. Gummerus, 2015.

  Charlaine Harrisin uusi, neliosainen Harper Connelly -sarja ei sisällä vampyyreita, mutta kuolleiden parissa liikutaan edelleen. Harper Connelly on nuori nainen, joka on salamaniskun seurauksena saanut kyvyn aistia kuolleita. Hänet kutsutaan etsimään vainajia ja joskus myös arvioimaan vainajien kuolintapaa, sillä hän saa välähdyksiä kuolleiden viimeisistä hetkistä. Harper matkustaa ympäri Yhdysvaltoja velipuolensa Tolliverin kanssa, joka hoitaa käytännön asioita ja myös tukee Harperia silloin, kun kuolleiden kanssa seurustelu käy liian rankaksi. 

Tolliver ja Harper eivät ole todellisuudessa mitään sukua, vaikka Tolliverin isä ja Harperin äiti ovat olleet naimisissa ja heillä on yhteisiä sisarpuolia. Lapsuus on ollut traumaattinen, sillä alkujaan hyväosaiset ja menestyneet juristivanhemmat elivät huumeitten ja rikosten maailmassa. Harper, hänen sisarensa sekä Tolliver ja hänen veljensä yrittivät parhaansa mukaan hoitaa kahta yhteistä pikkusisarustaan ja pitää kulisseja yllä, että lapset saisivat pysyä yhdessä. Kaiken lisäksi Harperin sisar Cameron on siepattu koulumatkalla eikä häntä ole koskaan löydetty. Harper joskus pohtiikin, osuuko hän vielä joskus löytämään myös Cameronin ruumiin. Harperin ja Tolliverin suhde on läheinen, mutta myös kompleksinen.

Kirjoissa on mukana kohtalainen ripaus salapoliisiromaania, sillä jokaisessa kirjassa on tapahtunut myös murha ja joskus useampiakin. Harper vainajien löytäjänä on aina hengenvaarassa, koska hän on uhkana vielä paljastumattomalle murhaajalle. Harris kirjoittaa erityisen uskottavasti ihmisten suhtautumisesta Harperin toimintaan: häntä pidetään huijarina tai kummajaisena ja häntä myös paheksutaan, koska hän ottaa työstään palkkion.

Charlaine Harris on tullut tunnetuksi maailmanmenestykseksi nousseesta Sookie Stackhouse -sarjasta, joka esitteli lukijoille vaaralliset ja houkuttelevat vampyyrit ja johon pohjautui suosittu True Blood -televisiosarja.  Harper Connelly -sarja kiinnostanee jo kirjailijan vuoksi vampyyriromanssien lukijoita, vaikka kirjat ovat melko erilaisia eivätkä erityisen kevyttä luettavaa. Esimerkiksi juuri tässä kolmannessa osassa selvitettävät murhat ovat sadistisen sarjamurhaajan työtä. Sarjan neljäs ja viimeinen osa ilmestyy keväällä 2016. 

Arviotekstini ilmestyy Onnimanni-lehdessä.

Kansanperinnevaikutteista fantasiaa

Mervi Heikkilä: Louhen liitto. Haamu, 2015.
Teoksessa Louhen liitto Mervi Heikkilä yhdistää fantasiaa, kansanperinnettä ja noituuden historiaa onnistuneesti kokonaisuudeksi. Tulkinta Louhen olemuksesta on myös virkistävä. Suosittelen!

Kirjassa on 149 sivua, se on pehmäkantiunen eli vaikuttaa vielä pienemmältä ja helppolukuisemmalta, mikä voi olla esimerkiksi koulukäytössä etu. Kansi on jotenkin hiukan mitäänsanomaton, hyvät ainekset kyllä mukana.

Varsinainen arvioni kirjasta ilmestyy Onnimanni-lehdessä, joten ei nyt tämän enempää. 

Suutelisitko sammakkoa?

Anna Hallava: Sammakkoprinsessa. WSOY, 2015.




Päähenkilö Ofelia saa 14-vuotispäivänään kuulla olevansa äitinsä puolelta keiju ja saaneensa kummilahjaksi tosirakkauden. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokainen poika, jota Ofelia suutee, muuttuu sammakoksi. Harmillinen tilanne tytölle, joka on juuri valmistautunut ahkerasti ensisuudelmaa ja kaikkia sitä seuraavia suudelmia varten. Kiva poikakin on jo katsottuna, vaikka ei ehkä ihan yhtä innokkaana.

Sammakkoprinsessa on nuorille lukijoille suunnattu kirja, jossa hauska yhdistelmä satua, fantasiaa, koulumaailmaa ja chick litiä.

Tästäkin kirjasta ilmestyy varsinainen arvio Onnimanni-lehdessä.

Jugoslavia ja Suomi

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia. Otava, 2014.

Ostin tämän kirjan Kirjan ja ruusun päivänä, kun halusin tavallaan osaltani tukea kirjallisuuden julkaisemista. Valitsin pitkään, mutta lopulta päädyin Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saaneeseen Statovcin Kissani Jugoslavia -teokseen. Kirja jäi kuitenkin hyllyyn odottamaan vuoroaan, vasta nyt sen luin.

Yksinkertaisesti täytyy sanoa, että tämä kirja on palkintonsa ansainnut. Se on kiinnostava ja hämmentävä ja ennenkaikkea antaa ajattelemisen aihetta. Muiden ansioittensa lisäksi kirjaa kuvaa suomalaisia maahanmuuttajien näkökulmasta ja osoittaa samalla, etteivät maahanmuuttajatkaan toden totta ole kaikki yhdesta muotista. Mistään valistusjulkaisusta ei kuitenkaan ole kysymys, Kissani Jugoslavia on vahva ja oikea romaani. Suosittelen.

 

Romantiikkaa Italiassa ja Suomessa

Tuija Lehtinen: Vastustajia ja valloituksia. Otava, 2014.
Yhteisniteessä teokset Ruusumadonna (2005) ja Ruutukuningatar (2006).

Tämä pokkari oli mukana Japanissa, mutta matkalla ei tullut luettua ihan niin paljon kuin olin ennakoinut. (Omia kirjoitustöitäkään ei tullut tehtyä ihan toivotussa määrin, mutta oli hauskaa kuitenkin.)

Pokkarissa on yhteisniteenä kaksi kertomusta, joiden päähenkilönä on Isla Kaarna, suomalainen medianomi. Ensimmäisessä kirjassa sujuvaa italiaa puhuva Isla asuu Roomassa, jossa hän rahoittaa elämänsä kolmella työllä: myymäläapulaisena suomalaisia tuotteita myyvässä liikkeessä, matkaoppaana suomalaisille turistiryhmille sekä toimittajana, joka tekee tilaushaastatteluja suomalaisille julkaisijoille. Eräänä päivänä Islan elämään astuu komea Luca, ja romanssi alkaa. Tuntuu vain siltä, että Luca on liian vahvasti sukunsa talutusnuorassa. Yhteisiä hetkiä sovittaessa aina ensin tarkastetaan suvun tarpeet, ja toisinaan tapaamisia peruuntuu yhtäkkiä sukulaisyllätysten vuoksi. Vähitellen Islasta alkaa tuntua, että nimenomaan Lucan kummitäti pyrkii valvomaan nuorta miestä. Isla on nimennyt naisen mielessään Ruusumadonnaksi jo ennenkuin tiesi tämän yhteydestä Lucaan.

Romanssi Lucan kanssa on ohi seuraavassa kirjassa, jossa Isla asuu Suomessa ja työskentelee televisioyhtiössä. Ongelmia uran etemisessä aiheuttaa erityisesti cc, jota Isla nimittää Ruutukuningattareksi. Kirjassa on runsaasti yhteyksiä ja viittauksia edelliseen kirjaan, Rooman ajan tutut soittavat, vierailevat ja kertovat Rooman kuulumisia. Välillä asiat näyttävät menevän kerrassaan solmuun, mutta kaikki selviää ja loppu on onnellinen.

Mukavaa kevyttä lukemista. Tarina pitää otteessaan, vaikka erityisesti Ruusumadonna on paikoin melko (melo)dramaattinen. Kuten sanottu, varasin tämän matkalukemiseksi, koska luotin siihen, että Tuija Lehtisen tekstiä jaksaa seurata myös päivän nähtävyyksistä väsyneenä iltaisin. En pettynyt.

Lomalukemista, osa 2

Anna Jansson: Haudan takaa. Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom. Gummerus, 204.

 

Päähenkilönä poliisi Maria Wern, joka on eronnut miehestään ja asuu lastensa kanssa Gotlannissa. Paikkakunnalla on juuri meneillään keskiaikaviikot. Rattijuoppo ajaa naisen yli, nainen vammautuu ja joutuu hoitokotiin. Myöhemmin yliajosta syytetty nainen kieltää ajaneensa, mutta hänet murhataan ennenkuin asia selviää.


Paikkakunnalla pelataan vampyyrilarppia World of Darknessin mukaisesti. Kaikki pelaajat eivät tunne lainkaan toisiaan pelin ulkopuolella eivätkä tiedä edes oikeita nimiä, seuraavan pelin aika ja paikka ilmoitetaan salaisella internet-sivulla. Opettaja suosittelee nuorelle näyttelemistä ja ohjaa tämän larppiin. Osalla larppaajista peli ja todellisuus näyttävät sekoittuvan aika vahvasti.

Osteologian opiskelija haluaa selvittää gradussaan vanhan arvoituksen. Hän tilaa nähtäväkseen 1200-luvun luurankoja. Myöhemmin hän todella kirjoittaa gradunsa yhdessä yössä - ehkä ruotsalaiset gradut eivät muistuta suomalaisia vaan ovat paremminkin lehtiartikkeleiden tapaisia.

Olen pitänyt Anna Janssonin dekkareista, mutta tämä ei ollut yhtä hyvä kuin aikaisemmat. Jotkut henkilöhahmot ja tapahtumat tuntuvat epäuskottavilta ja häiritseviltä. Ihan viihdyttävä kirja silti.