Statovci: Bolla

Aloitetaanpa sitten mahtavalla kirjalla, jonka lukemista odotin suurella mielihyvällä.

Pajtim Statovci:  Bolla. Otava, 2019.

Pajtim Statovcin Bollasta on ollut kirjastossa pitkä varausjono, mutta lopulta vain sittenkin tuli minun vuoroni lukea kirja.

 Olen pitänyt Statovcin aikaisemmista romaaneista, joten tartuin Bollaan suurin odotuksin enkä pettynyt.

Kirjan päähenkilö on Arsim, joka haaveilee kirjoittamisesta. Arsim on naimisissa ja albaani, mutta kun hän tapaa Milošin, alkaa mahdoton suhde. Arsimin pitäisi pysyä erossa Milošista jo siksikin, että tämä on serbi, mutta se ei ole pahinta. Arsim ei voi olla sellainen kuin haluaisi. Hän on mennyt naimisiin, koska hänen odotettiin niin tekevän ja isä löysi sopivan morsiamen. Muunlaiset toiveet olisivat olleet mahdottomia. 

Kahden miehen suhde on täynnä salailua, kukaan ei saa edes aavistaa mitään. Sille, mitä he merkitsevät toisilleen ja mitä he tekevät keskenään, on olemassa vain pahoja sanoja. Miehet eroavat, kun Arsim joutuu pakenemaan maasta perheineen. Kun olisi mahdollista tavata uudelleen, tilanne on muuttunut paljon.

Statovci on taitava kertoja, joka saa henkilönsä elämään. Minulla ei ole Arsimin elämään kovinkaan paljon samastumiskohteita, mutta silti elin vahvasti hänen mukanaan.

Bolla ei todellakaan ole mikään hyvänmielen kirja, kuten eivät Statovcin muutkaan kirjat. Kysymyksessä on monitahoinen tarina, joka antaa paljon ajattelemisen aihetta. Ja mikä on bolla, sekin selviää kirjasta. 

Oman elämänsä sankari?

Pajtim Statovci: Tiranan sydän. Otava 2016.

Pidin kirjasta Kissani Jugoslavia,  joten tartuin tähän kiinnostuneena.

Albania on paikka, jossa on elänyt sankareita ja jonka miehet ovat sankareita edelleen. Albania on myös paikka, jossa elämä käy yhä vaikeammaksi ja haaveet muusta yhä ihanammiksi. Elämä ei kuitenkaan ole helppoa missään, oli sitten mies tai nainen, yksin tai yhdessä. Paljonko pitää kantaa mukanaan menneisyyttään, lapsuuttaan ja syntymämaataan? Voiko entisestä koskaan päästä irti, vaikka haluaisi, ja haluaako kuitenkaan kieltää kaiken entisen? Odotuksia ja haaveita, onnistumisia ja epäonnistumisia.

Pidin tästä kirjasta paljon.

Jugoslavia ja Suomi

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia. Otava, 2014.

Ostin tämän kirjan Kirjan ja ruusun päivänä, kun halusin tavallaan osaltani tukea kirjallisuuden julkaisemista. Valitsin pitkään, mutta lopulta päädyin Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saaneeseen Statovcin Kissani Jugoslavia -teokseen. Kirja jäi kuitenkin hyllyyn odottamaan vuoroaan, vasta nyt sen luin.

Yksinkertaisesti täytyy sanoa, että tämä kirja on palkintonsa ansainnut. Se on kiinnostava ja hämmentävä ja ennenkaikkea antaa ajattelemisen aihetta. Muiden ansioittensa lisäksi kirjaa kuvaa suomalaisia maahanmuuttajien näkökulmasta ja osoittaa samalla, etteivät maahanmuuttajatkaan toden totta ole kaikki yhdesta muotista. Mistään valistusjulkaisusta ei kuitenkaan ole kysymys, Kissani Jugoslavia on vahva ja oikea romaani. Suosittelen.