Islantilaismurhia

 Ragnar Jónasson: Hulda-sarja. Pimeys. Saari. Sumu. Tammi.

Pimeys. Hulda Hermannsdóttir on islantilainen poliisi. Sarjan ensimmäisessä romaanissa hän on jäämässä eläkkeelle. Hän ei odota ilolla eläkepäiviä, lisäksi hänen pomonsa on lähettämässä Huldan matkoihinsa jo useita kuukausia määräaikaa aikaisemmin, sillä uusi mies on tulossa töihin ja tarvitsee Huldan työhuoneen. Esimies lupaa antaa Huldan ”puuhastella” vanhojen juttujen parissa pari viikkoa, sitten on mentävä. Hulda tarttuu oikeasti selvittämättömään kuolemantapaukseen ja löytää yhtä ja toista, vaikka esimies toivoo hänen vain lopettavan työnsä. 

 

     

 

Saari. Hulda Hermannsdóttir on viidenkymmen eikä ole edennyt poliisissa kykyjensä ja virkaikänsä mukaisella tavalla, koska on nainen. Hän saa selvitettäväkseen kuolemantapauksen, jonka oletetaan olevan onnettomuus tai ehkä itsemurha. 

Huldan äiti on kuollut, joten Hulda katsoo oikeudekseen yrittää selvittää mahdollista isäänsä, josta äiti muisti vain etunimen.

 

Sumu. Hulda Hermannsdóttir on nelissäkymmenissä ja palannut töihin tyttärensä kuoleman jälkeen. Vanhempi pariskunta on löytynyt kuolleena kotoaan, nuori nainen on kadonnut. Tapaukset ehkä liittyvät toisiinsa, mutta miten?

 

Hulda-sarjan järjestys on erikoinen, palataan ajassa taaksepäin. Kirjoissa on kiinnostava päähenkilö, Islannin omalaatuinen luonto tuo oman viehätyksensä.

Helsingissä vuonna 1922

 

Virpi Hämeen-Anttila: Synnin jäljet. Otava, 2023.

 

Uusin Björk-romaani on jo kymmenes! Olen lukenut jokaisen suurella mielenkiinnolla. Karl-Axel Björk on kiinnostava hahmo, ja teosten ajankuva on niin elävää, että todella tuntee olevansa mukana 1920-luvun elämänmenossa.

Nyt ollaan vuodessa 1922. Björk työskentelee setänsä yhtiössä, mutta amatöörietsivänä saa pyynnön tutkia ampumistapausta, jota pidetään itsemurhana, vaikka uhrin isä on varma, että kelvoton miniä on ampunut hänen poikansa. Uhrin veli puolestaan on aivan varman, ettei käly ole syyllinen. Björk tarttuu tapaukseen, jossa onkin monia kummallisia piirteitä. Valepukua ja tietysti Valkaman apuakin tarvitaan, ennen kuin rikosvyyhti selviää.

Pidin tästä kirjasta, kuten olen pitänyt aikaisemmistakin Björk-kirjoista. Rikokset ovat mahdollisia ja todentuntuisia, melko todentuntuisia ovat myös henkilöhahmot. Eräs henkilöhahmo toi mieleeni Venetsiaan sijoittuvan dekkarisarjan, mutta en sano tästä enempää…

jännitystä Islannista

Joululoman iloja on, että voi lukea myös sellaista, mikä ei liity mihinkään työjuttuihin millään tavalla! Tällä kertaa siis vuorossa kaksi Yrsa Sigurdardottirin dekkaria. 

Molemmissa kirjoissa on sama päähenkilö. Thora Gudmundsdottir on äskettäin eronnut juristi, jolla on kaksi lasta, viisitoistavuotias poika ja kuusivuotias tytär.  Perheasiat ja henkilökohtainen elämä ovat mukana tarinassa. Tapahtumat sijoittuvat Islantiin, mikä antaa kirjoille ehdottomasti oman viehätyksensä.

Yrsa Sigurdardottir: Kolmas merkki. (Þriðja táknið, 2005.)Suom. Tuomas Kauko. Otava, 2007.

Saksalainen vaihto-opiskelija on murhattu. Hänen omaisensa Saksasta haluavat varmistaa, että oikea syyllinen löytyy, ja he lähettävät edustajansa paikalle. Thora palkataan avustamaan tutmuksissa. Surmattu nuori mies tutki noitavainoja ja vaikutti siltä, että hän oli kiinnostunut noituudesta myös käytännössä. 

Yrsa Sigurdardottir: Joka toiselle kuoppaa kaivaa. (Sér grefur gröf, 2006.) Suom. Juha Peura. Otava, 2008.

Kirjassa on epämiellyttävä epilogi, jossa pikku tyttö teljetään maakellariin kuolemaan vuonna 1945.

Vaihtoehtohoitoihin erikoistuneessa hotellissa ehkä kummittelee.  Thora on ollut mukana alueen kaupanteossa, nyt häntä kutsutaan selvittämään kummittelua tai oikeastaan sitä, voiko ostaja saada kummittelun vuoksi alennusta jo maksetusta kauppahinnasta.

Alueella uskotaan yliluonnolliseen ja kummittelusta kerrotaan varsin tosissaan. Tiedetään, että seudulla liikkuu lapsivainajia, joita hotellin seudullakin näkyy ja kuullaan. Murhakin tapahtuu, mutta se ei näytä liittyvän kummitteluun.

Molemmat kirjat ovat kiinnostavia, mukana ripaus kauhuaineksia, ja Islanti on aina plussaa.

rikoksia 1920-luvun Englannissa

Jessica Followes: Mitford-sarja

Jessica Fellowes: Mitfordin murhat. (The Mitford Murders, 2017.) Suom. Laura Beck. Otava, 2018.

Jessica Fellowes: Nuori, kaunis ja kuollut. (Bright Young Dead, 2018.) Suom. Oona Nyström. Otava, 2019.

Jessica Fellowes (s. 1974) on brittiläinen kirjailija ja freelancer-toimittaja. Mitfordin murhat on tavallaan hänen esikoisromaaninsa, mutta kymmenes kirjansa − hän on kirjoittanut mm. viisi setänsä Julian Fellowesin luomaan Downtown Abbey -sarjaan liittyvää kirjaa. 

Mitfordin murhat aloittaa sarjan, jossa Fellowes käsittelee kaunokirjailijana todella tapahtuneita, aikanaan selvittämättömiksi jääneitä murhia. Murhien ratkaisut ovat peräisin Fellowesin mielikuvituksesta, mutta henkilöhahmoista suuri osa pohjautuu todella eläneisiin henkilöihin. Keskeisiä ovat tosielämässäkin kuuluisat Mitfordin sisarukset, joita oli kuusi tytärtä ja poika. Sisaruksista on tehty musikaali, kirjoitettu kirjoja ja heitä on käytetty henkilöhahmoina useissa kirjoissa ja TV-sarjoissa. 

Sarjan avausosassa Mitfordin murhat eletään vuotta 1920. Nuori Louisa Cannon saa lapsenhoitajan paikan Mitfordin perheessä, jossa odotetaan perheen seitsemännen lapsen syntymää. Sairaanhoitaja Florence Shore puolestaan on vastikään kotiutettu sotilassairaasta Ranskasta. Hän aikoo matkustaa tervehtimään ystävätärtä, mutta hänet surmataan junassa. Louisa on tavannut matkallaan Mitfordien luokse asemapoliisi Guyn, joka haluaisi junapoliisista oikeaan poliisikuntaan. Guy selvittää rikosta Louisan kanssa; murhasta on kiinnostunut myös Mitfordien vanhin tytär Nancy.

 

Sarjan toisessa osassa Nuori, kaunis ja kuollut eletään vuotta 1925. Nancy Mitford järjestää sisarensa Pamelan syntymäpäiville aarteenetsinnän ja kutsuu paikalle vanhempiensa mielestä arveluttavia nuoria lontoolaisystäviään. Juhlinta päättyy, kun yksi vierasta löydetään kuolleena. Louisa Cannon tietää yön tapahtumista enemmän kuin voi kertoa, ja hänestä tuntuu vahvasti, ettei syytetty palvelustyttö Dulcie ole syyllinen murhaan.

Sarjan tähän asti suomennetut kaksi kirjaa ovat mukaansatempaavan vauhdikkaita. Pidän realistiselta tuntuvasta ajankuvauksesta. Louisa työskentelee palvelijana, mikä oikeasti rajoittaa hänen toimiaan. Hän ei voi lähteä hoitamaan tärkeitäkään asioita noin vain, sillä hänen on oltava koko ajan isäntäväkensä käytettävissä erikseen sovittuja vapaita lukuunottamatta. Myös Louisan ajatukset ovat virkistäviä ja uskottavia. Sen sijaan Mitfordien perheen käyttäminen minua vähän häiritsee, koska olen lukenut perheenjäsenten myöhemmistä vaiheista enkä pysty oikein sulkemaan tietämääni mielestäni, vaikka tiedänkin, että näissä kirjoissa henkilöt ovat kuitenkin lopulta pelkkää kirjailijan mielikuvitusta.

Ihan mukavaa viihdettä kuitenkin. Louisan vaiheet kiinnostavat sen verran, että saatan lukea seuraavankin osan, kun se ilmestyy. En nyt kuitenkaan ihan henkeä pidätellen jää sitä odottamaan.