uutta vampyyriromantiikkaa

  

Terhi Tarkiainen: Pure mua. Tammi, 2018.

Anna saa vanhemmiltaan 30-vuotissyntymäpäivälahjaksi vampyyrin. Vampyyri on häkissä kaulapanta kaulassa, mukana on turvaranneke, ohjekirja ja jääkaapillinen verta. Vampyyri ei kuitenkaan ole mikään järjestön elukka, vaikka kennelistä tuleekin. Se on ollut ihminen ja osaa keskustella sivistyneesti. Sen on kuitenkin toteltava kaikessa emäntäänsä tai isäntäänsä ja sille saa tehdä ihan mitä tahansa.

Herkullinen alkuasetelma! Tarinalla olisi mahdollista lähteä tästä moneen suuntaan, Tarkiainen esittelee niistä yhden, ja lukija saa kehitellä mielessään muut.

Sen lisäksi, että Anna ei halua itselleen vampyyria ja häntä ylipäänsä kammottaa, että jotakuta voidaan pitää orjana, Annalla on ongelmia vanhempiensa suhteen. Pitkään väsätty gradukaan ei oikein valmistu, vaikka se käsittelee vuoden 1918 tapahtumia juuri siinä huvilassa, jossa Anna asuu.  Lisäksi lukija saa vihjeen, että jossakin liikuskelee toinen vampyyri, joka ei ole häkissä.

Terhi Tarkiainen on kiepauttanut paranormaalin romanssin uuteen muottiin. Mukana on joitain ennalta-arvattavia ja helppojakin ratkaisuja, mutta myös vallan mainioita oivalluksia. Kirjan kannen omena viittaa hauskasti erään suositun vampyyrisarjan ykkösosan kansikuvaan. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!

äiti tietää parhaiten?

Lori Nelson Spielman: Kymmenen unelmaani. Suom. Outi Järvinen. Otava, 2013.

Elizabeth Bohlinger kuoli monimiljönäärinä, suuren kosmetiikkayrityksen omistajana ja johtajana. Testamentissaan hän määräsi kahdelle pojalleen huomttavan omaisuuden, mutta ainoalle tyttärelleen hän asetti ehtoja ennen tämän osuuden saamista.

Neljätoistavuotias Brett Bohlinger oli tehnyt listan asioista, joiden toivoi elämässään toteutuvan. Hänen äitinsä oli tallettanut listan ja määräsi Brettin toteuttamaan nuo toiveet.

Jännä idea, ja hauskakin, että joutuu ajattelemaan elämänsä kokonaan uusiksi. Varsinkin, kun Brettin elämässä on sentyyppisiä kipukohtia, että ne todella pitäisi hoitaa.

Osa listasta on hyviä ideoita, kuten 'esiinny yleisölle isolla lavalla' ja 'ole opettaja', sillä Brett on rakastanut esiintymistä ja haavellut opettajana työskentelemisestä, mutta molemmat haaveet ovat jääneet syrjään. Osa on vielä parempia, sillä äiti on halunnut Brettin tapaavan lapsuudenystävänsä ja rakentavan hyvät välit isään (joka tosin on jo kuollut).

Jotkut listan vaatimuksista ovat kuitenkin melko kohtuuttomia, kun aikaa on vain vuosi, esimerkiksi lapsen hankkiminen. Äiti käskee myös rakastua, mikä ei aina ole itse päätettävissä. En jaksanut myös oikein ihastua, kun äiti kirjeissään tuntui aina täsmälleen tietävän, mitä oli menossa, ikään kuin hän olisi piileskellyt jossain seuraamassa tilannetta. Viihdyttävä romaani, mutta ei ollenkaan niin kiinnostava kuin odotin.

Teinikeijun lemmenhaaveet

Anna Hallava: Operaatio Huulituli. WSOY, 2016



Tämä teos on Sammakkoprinsessan jatko-osa. Määritelmä "teinikeijuchicklit" voi kuulostaa teosta halventavalta, mutta sitä se ei ole. Mukana on teinihaaveita, vauhdikasta koulutyttöjen elämää, romantiikkaa ja hilpeää fantasiaa.

Ofelia on sekä tavallinen suomalaistyttö että keijuprinsessa. Koulussa keijuasia on pidettävä salassa jopa parhaalta ystävältä. Ofelian ongelmana on, että poika, jota hän suutelee, muuttuu sammakoksi (paitsi, jos hän on tosirakkaus). Tämä hirveä kirous on Ofelian kummilltaan saama lahja. Taikajuoma nimeltä Huulituli tiettävästi kumoaa tilapäisesti kummilahjan vaikutuksen, mutta kruununprinsessan ei ole helppoa hankkia kiellettyjä aineita, varsinkaan kun hänellä on aina läsnä oleva henkivartija.

Pidin Sammakkoprinsessasta ja Operaatio Huulituli jatkaa samaa vauhdikasta menoa. Jatko-osa on melkeinpä ensimmäistä osaa parempi, mikä ei ole kovin tavallista.  

Rakkauden kampaamo

Anna Jansson: Amorin kiehkurat. Gummerus, 2014.

Olen lukenut Anna Janssonin dekkareita ja pitänyt niistä. Helsingin kirjamessuilta käsiin osui Anna Janssonin romanttinen teos. Olen nähnyt sen aikaisemmin pokkarina kirjakaupassa ja melkein ostanut, joten nyt ei voinut vastustaa...


Amorin kiehkurat on minämuodossa kerrottu tarina pikkukaupungin elämästä, jossa tapahtuu kuitenkin paljon. Kertomus sijoittuu Visbyhyn kuten useat Janssonin dekkaritkin. Päähenkilö ja minäkertoja on 48-vuotias Angelika, kampaamo Salong d´Amourin omistaja. Angelika ja hänen apulaisensa Ricky järjestävät mielellään ihmisiä yhteen kampaamossa sijoittamalla mielestään toisilleen sopivat henkilöt samalle ajalle. Angelikakin tapaa ihanan miehen, joka kuitenkin on kovin salaperäinen. Samaan aikaa paikkakuntaa kuohuttaa joukko petoksia, Angelikakin joutuu uhriksi ja on vähällä menettää vanhemmiltaan perimänsä talon.

Romaani on ihan mukavaa ajanvietettä. Sekoituksessa on mukana chic litiä ja dekkaria. Minun makuuni "mutta miksi ihmeessä"-kysymyksiä jäi hiukan liikaa, mutta kuten sanottu, mielelläni sen luin ihan loppuun saakka.

Suutelisitko sammakkoa?

Anna Hallava: Sammakkoprinsessa. WSOY, 2015.




Päähenkilö Ofelia saa 14-vuotispäivänään kuulla olevansa äitinsä puolelta keiju ja saaneensa kummilahjaksi tosirakkauden. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokainen poika, jota Ofelia suutee, muuttuu sammakoksi. Harmillinen tilanne tytölle, joka on juuri valmistautunut ahkerasti ensisuudelmaa ja kaikkia sitä seuraavia suudelmia varten. Kiva poikakin on jo katsottuna, vaikka ei ehkä ihan yhtä innokkaana.

Sammakkoprinsessa on nuorille lukijoille suunnattu kirja, jossa hauska yhdistelmä satua, fantasiaa, koulumaailmaa ja chick litiä.

Tästäkin kirjasta ilmestyy varsinainen arvio Onnimanni-lehdessä.