Lori Nelson Spielman: Kymmenen unelmaani. Suom. Outi Järvinen. Otava, 2013.
Elizabeth Bohlinger kuoli monimiljönäärinä, suuren kosmetiikkayrityksen omistajana ja johtajana. Testamentissaan hän määräsi kahdelle pojalleen huomttavan omaisuuden, mutta ainoalle tyttärelleen hän asetti ehtoja ennen tämän osuuden saamista.
Neljätoistavuotias Brett Bohlinger oli tehnyt listan asioista, joiden toivoi elämässään toteutuvan. Hänen äitinsä oli tallettanut listan ja määräsi Brettin toteuttamaan nuo toiveet.
Jännä idea, ja hauskakin, että joutuu ajattelemaan elämänsä kokonaan uusiksi. Varsinkin, kun Brettin elämässä on sentyyppisiä kipukohtia, että ne todella pitäisi hoitaa.
Osa listasta on hyviä ideoita, kuten 'esiinny yleisölle isolla lavalla' ja 'ole opettaja', sillä Brett on rakastanut esiintymistä ja haavellut opettajana työskentelemisestä, mutta molemmat haaveet ovat jääneet syrjään. Osa on vielä parempia, sillä äiti on halunnut Brettin tapaavan lapsuudenystävänsä ja rakentavan hyvät välit isään (joka tosin on jo kuollut).
Jotkut listan vaatimuksista ovat kuitenkin melko kohtuuttomia, kun aikaa
on vain vuosi, esimerkiksi lapsen hankkiminen. Äiti käskee myös rakastua, mikä
ei aina ole itse päätettävissä. En jaksanut myös oikein ihastua, kun äiti kirjeissään tuntui aina täsmälleen tietävän, mitä oli menossa, ikään kuin hän olisi piileskellyt jossain seuraamassa tilannetta. Viihdyttävä romaani, mutta ei ollenkaan niin kiinnostava kuin odotin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti