Anna saa vanhemmiltaan 30-vuotissyntymäpäivälahjaksi vampyyrin. Vampyyri on häkissä kaulapanta kaulassa, mukana on turvaranneke, ohjekirja ja jääkaapillinen verta. Vampyyri ei kuitenkaan ole mikään järjestön elukka, vaikka kennelistä tuleekin. Se on ollut ihminen ja osaa keskustella sivistyneesti. Sen on kuitenkin toteltava kaikessa emäntäänsä tai isäntäänsä ja sille saa tehdä ihan mitä tahansa.
Herkullinen alkuasetelma! Tarinalla olisi mahdollista lähteä tästä moneen suuntaan, Tarkiainen esittelee niistä yhden, ja lukija saa kehitellä mielessään muut.
Sen lisäksi, että Anna ei halua itselleen vampyyria ja häntä ylipäänsä kammottaa, että jotakuta voidaan pitää orjana, Annalla on ongelmia vanhempiensa suhteen. Pitkään väsätty gradukaan ei oikein valmistu, vaikka se käsittelee vuoden 1918 tapahtumia juuri siinä huvilassa, jossa Anna asuu. Lisäksi lukija saa vihjeen, että jossakin liikuskelee toinen vampyyri, joka ei ole häkissä.
Terhi Tarkiainen on kiepauttanut paranormaalin romanssin uuteen muottiin. Mukana on joitain ennalta-arvattavia ja helppojakin ratkaisuja, mutta myös vallan mainioita oivalluksia. Kirjan kannen omena viittaa hauskasti erään suositun vampyyrisarjan ykkösosan kansikuvaan. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!
1 kommentti:
Kiitos lukemisesta! Hienoa, että tykkäsit ❤
Lähetä kommentti