Vahvaa väkeä -kirjan aineistoa kerätessäni kiinnitin huomiota Ulla Mannoseen (1895-1958), jolta oli arkistossa paljon uskomustarinoita. Totesin, ettei Mannosesta itsestään ollut kirjoitettu juuri mitään, vaikka hänen aineistonsa osoittautuivat olevan vielä paljon suuremmat kuin olin aluksi kuvitellut.
Suunnittelin aluksi, että kirjoitan Mannosesta artikkelin ja tarjoan sitä johonkin perinnetieteelliseen julkaisuun, mutta keräämäni tiedot paisuivat ja aloin varovasti ajatella kirjaa... Lukiessani Ulla Mannosen aineistoja ja hänen lähettämiään kirjeitä huomasin hänen korostavan ja arvostavan karjalaisuuttaan sekä Kannaksella asuessa että myöhemmin evakkona.
Näihin aikoihin minulla oli herännyt kiinnostus myös omiin juuriini, isäni suku oli lähtöisin Karjalankannakselta. Ulla Mannonen oli syntynyt jo 1800-luvuin puolella, mutta sattumoisin asunut lapsuutensa samalla paikkakunnalla kuin isäni suku asui. Innoistun tutkimaan, minkälaista elämä Karjalankannaksella oikeastaan oli 1900-luvun alkupuolella ennen Kannaksen luovuttamista, millainen oli sota ja evakkomatkat, mitä elämä uudella paikkakunnalla kotiseudun menetyksen jälkeen. Punaisena lankana kirjassa kulkee Ulla Mannosen elämä, hänen keräämänsä perinneaineistot ja hänen kirjoituksensa, jotka samalla toimivat kirjan keskeisinä lähteinä.
Suunnittelin itse kirjan kannen. Taustalla on yksi Mannonen käsikirjoitussivu. Sen päällä Mannosen valokuva nuorena opettajattarena, kuva Mustamäen rautatieasemasta (joka oli lähin asema Mannosen lapsuudenkotia), jollakin Kannaksen matkalla kuvaamani ruusu (josta en tosin ole varma, onko se karjalanruusu vai joku muu) sekä Karjalan vaakuna.
Tämän kirjan puitteissa kävin pitämässä kymmenkunta esitelmää, lisäksi kirjoitin pari populaariartikkelia Ulla Mannosesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti