Lumikki

Salla Simukka: Valkoinen kuin lumi. Tammi, 2013.
Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu. Tammi, 2014.

Ostin kirjaston poistomyynnistä Simukan Lumikki-trilogian kaksi jälkimmäistä osaa, ensimmäinen osa oli ehkä jo myyty tai ainakaan sitä en löytänyt. Kirjat jäivät hyllyyn odottamaan, että lukisin ensin ykkösosan Punainen kuin veri ja jatkaisin sitten näillä, mutta  asia unohtui, kun ko. kirjaa ei heti tullut vastaan. Nyt iltalukemista katsellessani päätin, että luen nämä ilman ykkösosaa ja ehkä palaan ensimmäiseen osaan joskus.


Kirjasarjan päähenkilö on lukioikäinen Lumikki Andersson. Päähenkilön nimi ja sarjan kirjojen nimet (myös kansikuvat) ovat käsittääkseni ainoat yhtymäkohdat Lumikki-satuun (ainakin näin toisen osan vasta luettuani). Joskus olen muistaakseni kuvitellut, että kysymyksessä on vahvemminkin satuun liittyvä kertomus. Katsotaan, kun kolmas osa on luettu...

Kirjassa Valkoinen kuin lumi Lumikki on matkustanut lomalle Prahaan päästäkseen irti aikaisemmista tapahtumista, joiden yhteydessä mm. Lumikkia on ammuttu. Varhaisemmista tapahtumista kerrotaan sen verran, ettei ensimmäisen osan lukemattomuus kauheasti haittaa. Prahassa Lumikkiin ottaa yhteyttä nuori nainen, Zelenka, joka kertoo olevansa hänen sisarensa, isän syrjähyppy parinkymmenen vuoden takaa. Lumikki ei tiedä, mitä uskoa, mutta Zelenkaan tutustuminen vetää hänet mukaan pelottaviin tapahtumiin, jossa Lumikki on useaan kertaan tappajan maalitauluna.
Vauhdikasta menoa, sujuvaa tekstiä, ymmärrän hyvin, miksi on saanut suosiota.

Sarjan kolmannessa osassa, Musta kuin eebenpuu, Lumikki on taas koulussa ja harjoittelee koulunäytelmää. Lumikki on kahden poikaystävän loukussa. Poikaystävä Sampsa on rakas, mutta entinen poikaystävä Liekki haluaisi jatkaa suhdetta eikä Lumikki pysty olemaan välinpitämätön. Mutta keskeistä on, että Lumikki pelkää outoa stalkkeria, joka uhkailee väkivallalla ja vaikuttaa tietävän hänestä jopa enemmän kuin hän itse.
Pidin toisesta osasta enemmän kuin tästä, mutta jännittävä oli tämäkin. Juonta paljastamatta en oikeastaan voi kertoa enempää.

Lukuhaaste: Virhemarginaali

Salla Simukka: Virhemarginaali. WSOY, 2007.


Tällainen on jäänyt lukematta, joten tuli nyt otettua iltalukemiseksi lukuhaasteen merkeissä. Olen ostanut kirjan kuukausia sitten Salon kaupunginkirjaston poistomyynnistä vähän niinkuin sattumalta. Kirja kuuluu Tapio&Moona-sarjaan, jossa on kai kaikkiaan viisi osaa. Virhemarginaali on sarjan toinen osa.

Virhemarginaali toimii ihan hyvin itsenäisenä teoksena huolimatta siitä, että se on sarjan kakkososa. Edes kirjan loppu ei jää mihinkään "jatkuu ensi numerossa" -tunnelmaan, vaan tilanteeseen, jossa lukija voi itse pohtia tulevaisuuden mahdollisuuksia tai lukea seuraavan osan (tai molempia).

 Tapio ja Moona ovat tavanneet Prometheus-leirillä ja ystävystyneet. He ovat itse asiassa ihan poikkeuksellisen hyvät ystävät, mutta nimenomaan vain ystävät. Vai kuinka?

Tapio pääsee tutustumaan enonsa väitöskirjatyöhön ja matemaattisesti lahjakas poika huomaa laskelmissa virheitä. Mitä enemmän hän tarkastaa, sitä varmemmaksi käy, että lukuja on tietoisesti manipuloitu. Miten tällaiseen asiaan voi suhtautua?

Monenlaista muutakin tapahtuu sekä perhepiireissä että kaverien kesken. Niinkuin elävässä elämässä, hyviä ja huonoja asioita, jotkut mutkat oikenevat, jotkut eivät.