Tällainen on jäänyt lukematta, joten tuli nyt otettua iltalukemiseksi lukuhaasteen merkeissä. Olen ostanut kirjan kuukausia sitten Salon kaupunginkirjaston poistomyynnistä vähän niinkuin sattumalta. Kirja kuuluu Tapio&Moona-sarjaan, jossa on kai kaikkiaan viisi osaa. Virhemarginaali on sarjan toinen osa.
Virhemarginaali toimii ihan hyvin itsenäisenä teoksena huolimatta siitä, että se on sarjan kakkososa. Edes kirjan loppu ei jää mihinkään "jatkuu ensi numerossa" -tunnelmaan, vaan tilanteeseen, jossa lukija voi itse pohtia tulevaisuuden mahdollisuuksia tai lukea seuraavan osan (tai molempia).
Tapio ja Moona ovat tavanneet Prometheus-leirillä ja ystävystyneet. He ovat itse asiassa ihan poikkeuksellisen hyvät ystävät, mutta nimenomaan vain ystävät. Vai kuinka?
Tapio pääsee tutustumaan enonsa väitöskirjatyöhön ja matemaattisesti lahjakas poika huomaa laskelmissa virheitä. Mitä enemmän hän tarkastaa, sitä varmemmaksi käy, että lukuja on tietoisesti manipuloitu. Miten tällaiseen asiaan voi suhtautua?
Monenlaista muutakin tapahtuu sekä perhepiireissä että kaverien kesken. Niinkuin elävässä elämässä, hyviä ja huonoja asioita, jotkut mutkat oikenevat, jotkut eivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti