Mma Ramotswe jälleen

Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet. Otava.


Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille. Otava.

Alexander McCall Smith: Häähuumaa lauantaina. Otava.

Luenkin näköjään aika paljon dekkareita, vaikka aina ajattelen niiden olevan satunnaisia välipaloja. Tällä kertaa kirjastosta osui mukaan kolme Mma Ramotswe -dekkaria. Kirahvin kyyneleet olen lukenut joskus aikaisemminkin, se on sarjan toinen kirja. Konekirjoituskoulu on neljäs, ja Häähuuma kahdestoista. Tässä välissä on aika monta kirjaa lukematta, mutta eipä se paljon haitannut.

Nämä ovat leppoisia kirjoja, joissa ei tarvitse pelätä kovin väkivaltaisia kohtauksia. Mma Ramotswe tutkii tapauksiaan hiukan neiti Marplen tapaan; hän ymmärtää ihmisluontoa ja sitä, mihin asiat voivat johtaa. Pidän sarjassa kuvatuista kohteliaista tavoista sekä siitä, miten päähenkilö ja useat muutkin sarjan henkilöt pitävät kotimaataan arvossa, vaikka välillä se alkaa jo tuntua hiukan liialliseltakin...

Helmet-lukuhaasteessa laitan nämä kirjat kohtaan
24: Kirjassa selvitetään rikos (jossa tosin on jo muutamia muitakin) ja Häähuuma vielä kohtaan 38: Kirjassa mennään naimisiin

Botswanan iloiset etsivät

Alexander McCall Smith: Limpopon yksityisetsiväkoulu. Suom. Outi Järvinen. Otava, Seven-pokkarit, 2015.

Limpopon yksityisetsiväkoulu on Mma Ramotswe tutkii -sarjan kolmastoista osa. Naisten etsivätoimisto saa yllättävän vieraan ja selvittää muutamia vääryyksiä.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut ristiriitaisista tunteistani tätä sarjaa kohtaan. Kirjat itsessään ovat hauskoja ja itselleni vieraaseen maahan sijoittuvina mielenkiintoisia, siksi minä aina silloin tällöin tartun Mma Ramotswe tutkii -sarjan kirjoihin. Toisaalta jotkut henkilöt kuvataan lapsenomaisen yksinkertaisina kuin siirtomaaisännän katseella, mistä en lainkaan pidä.

Omalla tavalla viihdyttävä oli tämäkin kirja, luin sen kerralla alusta loppuun. Outi Järvisen käännös on sujuva (minun sanastossani tämä on synonyymi sille, että käännös on hyvä eikä mikään erityisesti häiritse). Kannesta en oikein pidä.

Sarjan kirjoittaja Alexander McCall Smith (1948-) on syntynyt Rhodesiassa (nyk. Zimbabwe). Hän opiskeli Skotlannissa oikeustiedettä ja myöhemmin oli mukana perustamassa oikeustieteen opetusta Botswanan yliopistoon. Hän on julkaissut kymmeniä tieteellisiä teoksia (erityisesti lääketieteen etiikiikan alalta) sekä novelleja ja romaaneja aikuisille ja lapsille. 

Kirjastosta lainattua...

Muuta kirjaston hyllystä mukaan tarttunutta:

Teetä ja sympatiaa

Alexander McCall Smith: Teetä ja sympatiaa, Mma Ramotswe tutkii. Otava, 2009.

Teetä ja sympatiaa on Naisten etsivätoimisto -sarjan kymmenes osa. Olen ollut tämän sarjan suhteen hieman hämmentynyt, sillä botswanalaisen naisen perustamasta etsivätoimistosta kirjoittaa skotlantilainen mies. Alexander McCall Smith on Edinburghin yliopiston oikeustieteen emitusprofessori, joka on kuitenkin syntynyt Afrikassa ja asunut siellä. Kirjoissa kuvastuukin botswanalaisen mielenmaiseman tuntemus, ja ehkä juuri tämä on suuri osa sarjan viehätystä.
Tällä kertaa Mma Ramotswen keskeinen toimiksianto liittyy paikalliseen jalkapalloseuraan, joka on aikaisemmin menestynyt, mutta viime aikoina hävinnyt jokaisen ottelunsa. Juttua tutkiessaan Precious Ramotswe käy ensimmäisen kerran elämässään seuraamassa jalkapallo-ottelua. Lisäksi on mukana muita ongelmia: huikenteleva nainen yrittää vietellä toisen naisen sulhasen,  eräällä naisella on ongelmia kahden miehen loukussa ja Mma Ramaotswen pieni valkoinen pakettiauto tulee tiensä päähän.
Mukavan leppoisaa iltalukemista. Yksi pikku valitus. Minua huvitti, kun jossain alkupään kirjassa mainittiin Precious Ramotswen "perinteinen ruumiinrakenne", mutta tässä kirjassa sitä toisteltiin jo niin usein, että se alkoi kyllästyttää.

FC Akateemiset

Terry Pratchett: FC Akateemiset. Karisto, 2014.

FC Akateemiset kuuluu Kiekkomaailma-sarjaan ja on peräti sarjan 32. osa.  Tässäkin on kyse jalkapallosta. Jalkapalloa on potkittu kaduilla, kilpailtu ja tapeltu, mutta nyt Näkymätön Yliopisto joutuu pakon edessä osallistumaan jalkapallopeliin. Yliopistolla ei ole ollut joukkuetta vuosikymmeniin, eivätkä velhot ole kiinnostuneitakaan moisesta rehkimisestä. Kyllähän lopulta jonkinlainen peli saadaan pelattua... Mukana on myös hiisi, kääpiömuotia ja romantiikkaa. Ei ehkä Kiekkomaailman parhaita kirjoja, mutta ihan viihdyttävä kuitenkin.

 

 

Kultatukka, tähtönen

John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen. Gummerus, 2011.

Esikoiskirjansa Ystävät hämärän jälkeen (2004, suom. 2008) Lindqvist on kirjoittanut  useita vielä selvemmin kauhukirjallisuuden alueelle sijoittuvia romaaneja.
Asetelma on melko kaamea: Mies löytää metsästä sinne hylätyn pikkuvauvan, vie sen kotiinsa, jossa pitää lasta kellarissa piilossa kaikilta. Lapsi on erikoinen; hän osaa laulaa puhtaasti jo ennenkuin osaa puhua. Mies haluaa pitää lapsen erossa kaikista vaikutteista ja kieltää vaimoaan edes puhumasta lapselle saati päästämästä tätä ulos. Kun tyttö kasvaa, häntä pelotellaan pysymään sisällä turvassa, sillä ulkona vaanivat "isot", jotka haluaisivat syödä hänet. Huonostihan siinä käy.