Flavia ratkaisee taas

Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa. Bazar-kustannus, 2018.

Flavia de Luce -sarjan kahdeksas osa!

Flavia on palannut kotiin. Kotona tilannetta varjostaa isän sairaus, mutta Flaviaa piristää seudulla tapahtunut murha, varsinkin kun juuri hän löytää ruumiin. Aika kylmäpäinen tyttö tämä Flavia kyllä on! Hän tekee päätelmiä ja suorittaa omia tutkimuksiaan, toki kaikki lopulta ratkeaa. (Hauskaa, että kaikki tahot uskovat hänen peitetarinoitaan, vaikka hän oikeasti todella on 12-vuotias.)

Ostin kirjan eilen ihan kirjakaupasta, kun erään pienen pettymyksen jälkeen kaipasin piristystä ja olin tämän kirjan jo aikaisemmin päättänyt ostaa sen ilmestyttyä. Verkkokaupasta olisin tosin saanut selvästi halvemmalla.

Iltalukemisena sitten aloitin ja niinhän siinä kävi, että kolmen aikoihin oli kirja luettu. Ei sitä voinut päästää käsistään. Kirjan lopusta jäi vähän hämmentynyt olo.

Joulunajan lukemista 3: Nokisen tomumajan arvoitus

 

Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus. Bazar, 2017.

Flavia de Luce on hurmaava tuttavuus, joten kysyttäessä esitin toiveen saada tämän uusimman joululahjaksi. Kirja olikin sitten mieluisa jouluyön lukukokemus.

Sarja sijoittuu 1950-luvulle, ja päähenkilö Flavia de Luce on tässä kirjassa kaksitoistavuotias. Hänet on lähetetty meren yli Kanadaan samaan oppilaitokseen, jota hänen äitinsäkin on käynyt. Ruumis löytyy heti ensimmäisenä yönä, mutta koulunkäynti rajoittaa Flavian mahdollisuuksia murhatutkimuksiin. Onneksi kemianopettajana on nainen, jota on epäilty miehensä myrkyttämisestä, siis Flavialle mitä kiinnostavin tuttavuus.

Flavian seikkailut ovat mielenkiintoista luettavaa ja Flaviassa on paljon sellaista, joka saa samastumaan tytön ajatuksiin (tosin ei aivan kaikkiin!). Kirjasarjan taustalla oleva iso salainen kuvio on vielä aika epämääräinen, enkä kaikilta osin oikein pidä kirjailijan ratkaisuista (jos ne johtavat sellaisiin asioihin kuin arvelen). Seuraava osa, Kolmasti naukui kirjava kissa, ilmestyy suomeksi maaliskuussa 2018. Ilman muuta lukulistalla.

Flavia jälleen

Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula. Flavia de Luce -sarja. Suom. Maija Heikinheimo. Bazar, 2017. 335 sivua.




Flavia de Luce on 11-vuotias salapoliisi ja intohimoinen kemian harrastaja.Tämä on sarjan kuudes kirja (olen lukenut kaikki edeltävät, vaikka kaikista ei täällä taida olla merkintää).

Flavian äidin Harrietin ruumis on löydetty ja se tuodaan kotiin. Arkku tuodaan ennen hautajaisia kotikartanoon, jossa ihmiset käyvät esittämässä surunvalittelujaan.
Flavia oli vauva äitinsä kadotessa, joten hän ei muista koskaan nähneensä äitiään. Sen sijaan hän on nähnyt monia ruumiita, joen niitä hän ei pelkää. On siis selvää, että Flavia avaa arkun ja tulee löytäneeksi äitinsä testamentin. Samalla Flavia löytää vihjeen siitä, kuka on petturi ja murhaaja...

Aluksi Flavia oli maalaiskylän pikkutyttö, joka oli kiinnostunut myrkyistä ja murhista. Kirja kirjalta asiaan tulee muutakin: salaliittoja, vakoilua, pettureita... Sarja näyttäisi olevan vähitellen muuttumassa toisenlaiseksi, mutta saa nyt nähdä... Seuraavan osan (Nokisen tomumajan arvoitus) pitäisi ilmestyä loppuvuodesta.

Listaan tähän vielä sarjan kirjat:
Piiraan maku makea
Kuolema ei ole lasten leikkiä
Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Filminauha kohtalon käsissä
Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Kuolleet linnut eivät laula

Flavia de Luce ja filmimurha

Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä. Bazar, 2016.Suom. Maija Heikinheimo.



Voitin kirjakaupan 30€ lahjakortin ja ostin kolme pokkaria, joista tämä on yksi. Tämä on sarjan neljäs kirja, minulla on hyllyssäni aikaisemmat ja olen niistä pitänyt. Päähenkilö Flavia de Luce on 11-vuotias tyttö, joka harrastaa kemiaa ja on kiinnostunut murhista, joita hänen tielleen sattuu aika usein. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Englantiin.

Flavian perheeseen kuuluvat isä ja kaksi vanhempaa siskoa, monitaitoinen Dogger ja kehno keittäjä rouva Mullet - tyttöjen äiti Harriet on kuollut. Perhe asuu kartanossa, jonka menoista heidän on vaikea suoriutua, ja sen vuoksi isä on suostunut korvausta vastaan luovuttamaan talon uuden elokuvan filmauspaikaksi. Yksi henkilö kuolee, kysymyksessä on selvästi murha. Flavia etsii johtolankoja ja yrittää ratkaista myös Joulupukin arvoituksen. 

Pidin kirjasta, vaikka harmikseni sarjan viehätys vähän karisee kun sarja pitenee (tämä koskee yleensäkin kaikkia sarjoja). Sarjan seuraava osa Kuolleet linnut eivät laula ilmestynee toukokuussa, varmaan sitä ainakin kirjastossa tähystelen luettavakseni.

Helmet-lukuhaasteeseen tämä kirja ei tuo uutta, vaikka rikoshan tässä selvitetään.

Lukuhaaste, yhden illan sivuhyppy

Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa. Suom. Maija Heikinheimo. Bazar, 2016.

Kirjastoss käydessäni ei oikeastaan ollut tarkoitus lainata yhtään kirjaa, ainoastaan palauttaa muutama. Silmiin sattui kuitenkin uusi Flavia de Luce -kirja, joten pitihän se napata näppeihin.

Flavian kotikylän kirkossa on pyhimyksen hauta, joka aiotaan avata 500 vuoden jälkeen. Flavia haluaa olla paikalla, ja näin hän on ensimmäinen, joka löytää murhatun miehen. Flavia etsii tarmokkaasti ratkaisua ja on itsekin jo vaarassa. Lisäksi ongelmia aiheuttavat perheen taloushuolet ja pelko kotikartanon joutumisesta myyntiin.

Viihdyttävä tarina, nopeasti luettu.

Tämä oli nyt tällainen ylimääräinen välipala lukuhaasteessa, yhden illan juttu.

Flavia de Luce ratkaisee

Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus. Suom. Maija Heikinheimo. Bazar Kustannus, 2015.

Joululahjaksi sain kolmannen osan nuoren Flavia de Lucen selvittämistä rikoksista kertovasta sarjasta. Aika rajua on meininki 1950-luvun englantilaisessa pikkukylässä, jossa 11-vuotias Flavia löytää ruumiita ja ratkaisee rikoksia yhä kiihtyvällä vauhdilla. 

 

Kyllähän Flavia on kiinnostava päähenkilö ja hänen perheensä myös. Saattaisin kuitenkin pitää näistä kirjoista vielä enemmän, jos murhia ja kuolemia ei olisi niin paljon - Flavia voisi pohtia myös varkauksia tai muita paikkakunnan outoja tapahtumia. Vaikka varmaan se on juuri tämän sarjan idea, että mukana ovat dekkariin kuuluvat murhat, mutta ratkaisijana aivan erilainen henkilö kuin mihin on totuttu. Suhtautumiseni on siis hiukan kaksijakoinen. Pikkuvanha, välillä hyvin lapsellinen, välillä aikuismainen Flavia on kyllä hauska tuttavuus, sitä ei voi kieltää. 

 

Tiettävästi kirjoittaja kirjoittaa sarjaa parhaillaan, eli osia on tulossa kai niin kauan kuin lukijoita riittää, tällä hetkällä lienee ilmestynyt jo kahdeksas osa. Neljäs suomennettu osa on nimeltään Filminauha kohtalon käsissä.

 

nuori salapoliisi Flavia de Luce

Alan Bradley: Piiraan maku makea. Suom. Maija Paavilainen. Bazar Kustannus, 2014.

Oulussa Kulttuurintutkimuksen päivillä piti saada iltalukemista, joten ostin kirjakaupasta dekkarin. Kirjaa oli joku kehunut Facebookin dekkariryhmässä, mutta minulla ei ollut käsitystä siitä, mitä odottaa (no luin toki takakansitekstin ennen ostamista). 

Päähenkilö on pikkuvanha tyttö, joka rakastaa kemiaa. Itselläni ei lapsena ollut yhtä hienoa laboratoriota kuin Flavialla, mutta tunnen heti hengenheimolaisuutta. Ruumis löytyy, johtolankoja myös ja lopulta kaikki selviää. 

Hiukan kaksijakoinen tunnelma jäi tästä ja vielä enemmän toisesta osasta (Kuolema ei ole lasten leikkiä), jonka lainasin kirjastosta. Toisaalta viihdyttävä, hauska, jännittäväkin, toisaalta Flavia on hiukan liikaa nero ja välillä Flavian ajatuksenkulku on selvästi aikuisen. Luen kyllä varmaan loputkin (ainakin kaksi muuta on suomennettu), jos vaikka kirjastossa osuu käsiin. 

Nuoruudessani on jo kova lukemaan, kaunokirjallisuuden lisäksi olin lukenut mm. jokseenkin kaikki kotikirjastoni kemiaa käsittelevät kirjat - harrastin monen muun asian lisäksi kemiaa ja tein pikku kemistinä kaikenlaisia kokeita kotilaboratoriossani (muistelin noita aikoja kun luin Flavia de Lucesta).