Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula. Flavia de Luce -sarja. Suom. Maija Heikinheimo. Bazar, 2017. 335 sivua.
Flavia de Luce on 11-vuotias salapoliisi ja intohimoinen kemian harrastaja.Tämä on sarjan kuudes kirja (olen lukenut kaikki edeltävät, vaikka kaikista ei täällä taida olla merkintää).
Flavian äidin Harrietin ruumis on löydetty ja se tuodaan kotiin. Arkku tuodaan ennen hautajaisia kotikartanoon, jossa ihmiset käyvät esittämässä surunvalittelujaan.
Flavia oli vauva äitinsä kadotessa, joten hän ei muista koskaan nähneensä äitiään. Sen sijaan hän on nähnyt monia ruumiita, joen niitä hän ei pelkää. On siis selvää, että Flavia avaa arkun ja tulee löytäneeksi äitinsä testamentin. Samalla Flavia löytää vihjeen siitä, kuka on petturi ja murhaaja...
Aluksi Flavia oli maalaiskylän pikkutyttö, joka oli kiinnostunut myrkyistä ja murhista. Kirja kirjalta asiaan tulee muutakin: salaliittoja, vakoilua, pettureita... Sarja näyttäisi olevan vähitellen muuttumassa toisenlaiseksi, mutta saa nyt nähdä... Seuraavan osan (Nokisen tomumajan arvoitus) pitäisi ilmestyä loppuvuodesta.
Listaan tähän vielä sarjan kirjat:
Piiraan maku makea
Kuolema ei ole lasten leikkiä
Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Filminauha kohtalon käsissä
Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Kuolleet linnut eivät laula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti