Muumien taikaa

Tove Jansson: Taikatalvi. (Trollvinter 1957.) Suomentanut Laila Järvinen.WSOY.

En ole tainnut oikein koskaan lukea Muumi-kirjoja, vaikka olen nähnyt piirrettyjä ja sarjakuviakin. Vain aivan keskeiset henkilöt ovat minulle tuttuja, nimeltä tiedän monia, mutta kaikkia en tunne lainkaan. Muistan, että muumit nukkuvat talviunta, ja niin ne tekevät nytkin. Mutta on aivan poikkeuksellista, että Muumipeikko herää kesken unen eikä saa nukahdettua uudelleen. Aluksi pimeä ja kylmä talvi tuntuu Muumipeikosta kovin pelottavalta, mutta se tapaa muita, jotka ovat hereillä. Kun Muumipeikko oppii tuntemaan talven, se ei tunnukaan enää pelottavalta vaan kiinnostavalta. Kevään edetessä Muumipeikko jo toivoo, etteivät toiset heräisi liian pian.

 Taikatalvi on ihana pieni kirja (sivuja vain 121), joka oikeasti tuntui puhuttelevan minua. Tämän kirjan luettuani kyllä ymmärrän, miksi aikuisetkin pitävät Muumi-kirjoista.    

Kaukana kotimaasta

Matkalukemisen valitseminen on joskus hankalaa: ei liikaa painoa, mutta monipuolista suomenkielistä lukemista pitäisi matkalla olla mukana. Nyt mukana on Tove Janssonin Taikatalvi ja Haruki Murakamin Norwegian Wood.Tämä jälkimmäinen on kulkenut mukana jo useammallakin matkalla, aloitan aina alusta (kun en enää muista, mihin saakka olen lukenut) ja aina jää kesken. Ihmettelen sitä, koska pidin kovasti Värittömän miehen vaellusvuosista ja luin sen ihan ahmimalla.

Kolme viikkoa Yhdysvalloissa; suomenkielistä lukemista voi kaivata.