Tuija Lehtinen: Vastustajia ja valloituksia. Otava, 2014.
Yhteisniteessä teokset Ruusumadonna (2005) ja Ruutukuningatar (2006).
Tämä pokkari oli mukana Japanissa, mutta matkalla ei tullut luettua ihan niin paljon kuin olin ennakoinut. (Omia kirjoitustöitäkään ei tullut tehtyä ihan toivotussa määrin, mutta oli hauskaa kuitenkin.)
Pokkarissa on yhteisniteenä kaksi kertomusta, joiden päähenkilönä on Isla Kaarna, suomalainen medianomi. Ensimmäisessä kirjassa sujuvaa italiaa puhuva Isla asuu Roomassa, jossa hän rahoittaa elämänsä kolmella työllä: myymäläapulaisena suomalaisia tuotteita myyvässä liikkeessä, matkaoppaana suomalaisille turistiryhmille sekä toimittajana, joka tekee tilaushaastatteluja suomalaisille julkaisijoille. Eräänä päivänä Islan elämään astuu komea Luca, ja romanssi alkaa. Tuntuu vain siltä, että Luca on liian vahvasti sukunsa talutusnuorassa. Yhteisiä hetkiä sovittaessa aina ensin tarkastetaan suvun tarpeet, ja toisinaan tapaamisia peruuntuu yhtäkkiä sukulaisyllätysten vuoksi. Vähitellen Islasta alkaa tuntua, että nimenomaan Lucan kummitäti pyrkii valvomaan nuorta miestä. Isla on nimennyt naisen mielessään Ruusumadonnaksi jo ennenkuin tiesi tämän yhteydestä Lucaan.
Romanssi Lucan kanssa on ohi seuraavassa kirjassa, jossa Isla asuu Suomessa ja työskentelee televisioyhtiössä. Ongelmia uran etemisessä aiheuttaa erityisesti cc, jota Isla nimittää Ruutukuningattareksi. Kirjassa on runsaasti yhteyksiä ja viittauksia edelliseen kirjaan, Rooman ajan tutut soittavat, vierailevat ja kertovat Rooman kuulumisia. Välillä asiat näyttävät menevän kerrassaan solmuun, mutta kaikki selviää ja loppu on onnellinen.
Mukavaa kevyttä lukemista. Tarina pitää otteessaan, vaikka erityisesti Ruusumadonna on paikoin melko (melo)dramaattinen. Kuten sanottu, varasin tämän matkalukemiseksi, koska luotin siihen, että Tuija Lehtisen tekstiä jaksaa seurata myös päivän nähtävyyksistä väsyneenä iltaisin. En pettynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti