Diana Wynne Jones kuuluu suosikkikirjailijoihini. Luin hänen kirjojaan jo 1980-luvulla, esimerkiksi tekstissä mainittu Noidan veli teki heti vaikutuksen.
Diana Wynne Jones: Tietäjän
lapsuus. (The Lives of Christopher Chant, 1988.) Suom.
Anna-Maija Viitanen. WSOY, 2010. 313 s.
Tietäjän lapsuus
on toinen osa Diana Wynne Jonesin Chrestomancin
maailmat -sarjasta. Sarjan ensimmäinen osa, Noidan veli, ilmestyi suomeksi jo vuonna 1980, ja pitkään vaikutti
siltä, ettei sarjasta tulla suomentamaan muita osia.
Jones kuvaa multiuniversumia, jossa on useita rinnakkaismaailmoja
ja noituus on todellista. Melko tavalla meidän maailmaamme muistuttavassa
maailmassa noituutta valvoo jonkinlainen ylinoita, chrestomanci, jolla on
yhdeksän henkeä. Hänen tehtävänsä on pitää huolta, ettei noituutta käytetä
väärin. Tietäjän lapsuuden päähenkilö,
nuori Christopher, esiintyi edellisessä kirjassa aikuisena. Teos sijoittuu siis
ensimmäistä osaa varhaisempaan aikaan.
Christopher on perheensä ainoa lapsi. Hänen vanhempansa ovat
kiireisiä ja keskenään hyvin huonoissa väleissä, joten Christopher ei juuri
tapaa kumpaakaan, vaan viettää lapsuutensa enimmäkseen jatkuvasti vaihtuvien
lastenhoitajien seurassa. Unissaan Christopher pääsee kuitenkin tutustumaan
monenlaisiin ihmeellisiin maailmoihin ja niiden asukkaisiin. Toisinaan hän saa
jopa tuoduksi omaan huoneeseensa tavaroita, joita vieraiden unimaailmojen ystävälliset
asukkaat hänelle lahjoittavat. Kun äidin valloittava Ralph-veli tulee käymään
ja ehdottaa toisiin maailmoihin liittyvää kokeilevaa yhteistyötä, Christopher
on innoissaan. Siirtyminen kouluun epäilyttää poikaa aluksi, mutta koulu
kaveripiireineen osoittautuu mukavaksi, ja Christopher löytää uuden intohimon,
kriketin. Asiat kuitenkin muuttuvat ikävään suuntaan, kun kotoa muuttanut isä
järjestää poikansa tunnetun taikaspesialistin arvioitavaksi uskoessaan
pojassaan olevan ainesta seuraavaksi chrestomanciksi.
Teos osoittaa, ettei hyvä kirja ihan nopeasti vanhene. Lapsen
hyväksynnän ja huomion tarve sekä lapsuuden ja nuoruuden ristiriidat omien haaveiden
ja vanhempien odotusten välimaastossa ovat pysyviä, vaikka sukupolvet vaihtuvat.
Diana Wynne Jones on mestarikertoja, jonka huumorin sävyttämät fantasiateokset
viehättävät yhä uusia lukijoita. Tietäjän
lapsuuden rinnalla on ilmestynyt myös Noidan
veljen toinen painos, joten voi ehkä odottaa, että Chrestomancin maailmat -sarjan seitsemästä teoksesta julkaistaan
suomeksi vielä useampiakin. Anna-Maija Viitasen suomennos on sellainen, ettei
huomaa käännöstä lukevansakaan, siis mainio.
(Julkaistu Onnimannissa 2/2010.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti