Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia? Shilds & Söderströms, 2014. Suom. Kaisa Kattelus.Kirja lähtee liikkeelle karmivasta rikoksesta: outo mies hyökkää ilman erityistä syytä äidin ja kolmen lapsen kimppuun tappaen muut paitsi lapsista yhden, tytön, joka pääsee pakenemaan korkeaan viljapeltoon ja selviää hengissä.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin tuo tyttö on aikuinen, lääkäri ja itsekin äiti. Murhaaja pääsee vankilasta, lääkäri vauvoineen katoaa. Liittyvätkö asiat toisiinsa? Lisäksi mukana vakuutusrahojen toivossa tehty tuhopoltto, valtaisa junaonnettomuus, huumekauppoja, epäonnistuneita avioliittoja...
Tapahtumia on paljon, samoin henkilöitä. Välillä piti pysähtyä ajattelemaan, kuka kukin oikeastaan oli. Puolenvälin jälkeen pysyi jo paremmin kärryillä. Osin samoista henkilöistä on kerrottu jo kirjailijan kahdessa aikaisemmassa teoksessa, ehkä siksi tuli tuntu, että heidän olisi pitänyt olla tuttuja.
Mieleenpainuvin hahmo kirjassa oli Reggie, kuusitoistavuotias tyttö, joka näytti kaksitoistavuotiaalta. Reggien äidillä oli ollut liuta vaihtelevia poikaystäviä, kunnes hän oli kuollut tapaturmaisesti. Reggien veli Billy ei ollut kovin tarkka erosta oman ja toisen tavaran välillä, paitsi että omansa hän halusi mielellään pitää. Reggie oli suorastaan ihaltava tyttö: hän kävi hoitamassa vauvaa, kun lapsen äiti oli työssä, ja hän kävi auttamassa syöpäsairasta opettajaansa, joka valmensi tyttöä ylioppilaskokeisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti