Väinön päivän lukemiseksi sopii hyvin Hannu Mäkelän Moinen mies. Kertojana on itse Väinämöinen, joka kaipaa onnea. Onnea ei vain löydy, ei Ainosta, ei Pohjolan neidosta. Sampokaan ei tuota onnea eikä kaino Marjatta liioin. Juoni seurailee Kalevalaa, paikoin mukana on katkelmiakin, mutta näkökulma on Väinämöisen ja siten mukaan tulee hiukan sellaistakin, mitä Kalevalassa ei mainita. Teksti sinänsä on melko lailla kalevalaista, paikoin proosamuotoisissa lauseissa on jopa kalevalamittaista säettä toisensa perään.
Pidin erityisesti kilpalaulannan kuvauksesta ja Väinämöisen pitkävihaisuudesta, kun hän kuvaili Joukahaisen toimia sampomatkan yhteydessä. Minun mieleistäni huumoria!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti