Kirja on omassa hyllyssäni pokkarina, se myös mukana omistamassani Narnia-yhteisniteessä. Pokkari on kuitenkin helppolukuisempi iltalukemisena.
Pidän Narnia-sarjasta, mutta joistakin osista pidän muita enemmän. Hevonen ja poika ei ole ihan kaikkein paras, mutta suosikkieni joukossa kuitenkin.
Huonosti kohdeltu orpopoika ja puhuva hevonen pakomatkalla, siinä kirjan keskeinen juoni. Päähenkilö Sastra kohtaa monenlaisia ihmisiä ja puhuvia eläimiä (puhuvat eläimet ovat parasta Narniassa!) sekä myös Aslanin, joka suojelee häntä parissakin vaarallisessa tilanteessa. Sastran kohtaloon on vaikuttanut ennustus, joka paljastuu hauskalla tavalla. Tässä kirjassa Narniaan ei tule uusia lapsia meidän maailmastamme, mutta Peter, Susan, Edmund ja Lucy ovat hallitsijoina.
Jotkut vieroksuvat Narnia-sarjaa nimenomaan sen kristillisten piirteiden takia. Narniaa voi kuitenkin lukea ihan fantasiana, vaikka muutamat (melko harvinaiset) suorat viittaukset voivat olla vähän häiritseviä. Kyllähän monenlaisia jumalhahmoja ja kultteja kuvataan fantasiassa muutenkin, osa viittailee ihan olemassaoleviin uskomuksiin. Pidän kuitenkin myös Narnia-sarjan viimeisestä osasta, vaikka se ei oikeastaan enää ole varsinaista fantasiaa, vaan paremminkin allegoriaa tai ehkä eskatologiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti