välipalaksi luin pari vanhaa Agatha Christien dekkaria.
Agatha Christie: Vaarallinen talo. WSOY 1961. Riksin sarja. (alkup. 1932. suomennos vuodelta 1936.)
Agatha Christie: Lordin kuolema. WSOY, 1982. Salamanteri.(alkup. 1933, suomennos 1953.)
Otin kirjat hyllystä sattumalta, mutta itse asiassa niillä on paljon yhteistä. Kummassakin murhaan liittyy monenlaista lavastusta. Murhat selvittää Hercule Poirot Watsoninaan kapteeni Hastings.
Olen kyllä aina tiennyt, että Christien dekkarit ovat hyvin asenteellisia ja täynnä ennakkoluuloja, vaikka en sitä aina muista ennen kirjaan tarttumista... Näissä molemmissa kirjoissa mainitaan juutalaiset rahanahneina henkilöinä. He joko ovat rikkaita tai valmiita tekemään monenlaista, jos hinnasta sovitaan. Välistä ihmettelen, miksi olen pitänyt Agatha Christien kirjoita niin kovin paljon. Nykyään otan ne aikansa lapsina. Nokkelat juonenkehitykset ovat useimmiten aika viihdyttäviä.
Vaarallinen talo on vuoden 1936 suomennos, vanhahtava kieli tuo kirjaan oman kiinnostavuutensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti