Mo Yan: Punainen durra. Suom. Riina Vuokko. Otava, 2016.
Guan Moye (s. 17.2.1955), kirjailijanimeltään Mo Yan on kiinalainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2012. Kulttuurivallankumouksen aikaan hän joutui lopettamaan koulun nähden välillä nälkää. Hänen kirjailijanimensä Mo Yan tarkoittaa ’älä puhu’. Hän kirjoittaa osin omien kokemustensakin pohjalta kiinalaisen yhteiskunnan kipukohdista, usein maagisen realismin keinoin. Mo Yan on kirjoittanut yli kaksikymmentä teosta, joita on käännetty yli kymmenelle kielelle. Suomeksi häneltä on julkaistu kolme romaania. Punainen durra sisältää neljä osaa, jotka kertovat elämästä sodan, vihan ja rakkauden täyttämällä kiinalaisella maaseudulla. Kirjan pohjalta on tehty elokuva nimeltä Punainen pelto (1987).
Kirjan kertoja on päähenkilön poika. Päähenkilö on kirjassa lapsi, mutta kertoja käyttää hänestä nimitystä 'isä', mikä ei salli lukijan hetkeksikään unohtaa, että joku kertoo tarinaa. Keskenkasvuinen 'isä' ja hänen isänsä eli 'isoisä' elävät keskellä Japanin-Kiinan sotaa 1937 ja kirjassa kuvataan paljon ja yksityiskohtaisesti sodan raakuutta.
Kertoja kertoo myös isoäitinsä tarinan, tästä hän käyttää nimitystä isoäiti. Fenglian eli isoäiti on 16-vuotias sievä maalaistyttö, jolla on pikkuruiset sidotut jalat. Naapurikylän varakas tislaamonomistaja näkee tytön ja pyytää tätä poikansa puolisoksi. Juorujen mukaan pojalla on spitaali, mutta isä on innoissaan, onhan uusi sukulainen jo luvannut hänelle lahjaksi muulin. Fenglian lähetetään kantotuolissa sulhasen luokse, kuten tapa on. Kotona käydessään Fenglian ei haluaisi palata spitaalisen miehensä luokse, mutta isä intoilee vain muulista, joka hänelle on luvattu.
Punainen durra on kiinnostava kirja, mutta samalla kauhea. Veri, ruumiskasat, koirat, silpominen - kirjassa on paljon hirveyksiä. Jotain siinä kuitenkin on, pakko se oli lukea loppuun.
Guan Moye (s. 17.2.1955), kirjailijanimeltään Mo Yan on kiinalainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2012. Kulttuurivallankumouksen aikaan hän joutui lopettamaan koulun nähden välillä nälkää. Hänen kirjailijanimensä Mo Yan tarkoittaa ’älä puhu’. Hän kirjoittaa osin omien kokemustensakin pohjalta kiinalaisen yhteiskunnan kipukohdista, usein maagisen realismin keinoin. Mo Yan on kirjoittanut yli kaksikymmentä teosta, joita on käännetty yli kymmenelle kielelle. Suomeksi häneltä on julkaistu kolme romaania. Punainen durra sisältää neljä osaa, jotka kertovat elämästä sodan, vihan ja rakkauden täyttämällä kiinalaisella maaseudulla. Kirjan pohjalta on tehty elokuva nimeltä Punainen pelto (1987).
Kirjan kertoja on päähenkilön poika. Päähenkilö on kirjassa lapsi, mutta kertoja käyttää hänestä nimitystä 'isä', mikä ei salli lukijan hetkeksikään unohtaa, että joku kertoo tarinaa. Keskenkasvuinen 'isä' ja hänen isänsä eli 'isoisä' elävät keskellä Japanin-Kiinan sotaa 1937 ja kirjassa kuvataan paljon ja yksityiskohtaisesti sodan raakuutta.
Kertoja kertoo myös isoäitinsä tarinan, tästä hän käyttää nimitystä isoäiti. Fenglian eli isoäiti on 16-vuotias sievä maalaistyttö, jolla on pikkuruiset sidotut jalat. Naapurikylän varakas tislaamonomistaja näkee tytön ja pyytää tätä poikansa puolisoksi. Juorujen mukaan pojalla on spitaali, mutta isä on innoissaan, onhan uusi sukulainen jo luvannut hänelle lahjaksi muulin. Fenglian lähetetään kantotuolissa sulhasen luokse, kuten tapa on. Kotona käydessään Fenglian ei haluaisi palata spitaalisen miehensä luokse, mutta isä intoilee vain muulista, joka hänelle on luvattu.
Punainen durra on kiinnostava kirja, mutta samalla kauhea. Veri, ruumiskasat, koirat, silpominen - kirjassa on paljon hirveyksiä. Jotain siinä kuitenkin on, pakko se oli lukea loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti