Eva Illoine: Perri elää pula-aikaa. Tammi, 1981.
Eva Illoisen (1934–1987) Perri-sarjaan kuuluu kolme kirjaa, joista minulla on nyt kaksi, nämä yläpuolella mainitut. Molemmat ovat peräisin kirjaston poistomyynnistä, vaikka eri aikaan ostettu. Kolmas kirja, Perri tulee ylioppilaaksi, on vielä saamatta, olen kyllä senkin lukenut.
Nämä kirjat kiinnostavat minua monesta syystä. Alun alkaen olen lukenut ne kiinnostuksesta entisajan elämästä kertovaan kirjallisuuteen. Sota-ajasta ja sen jälkeisestä ajasta kertovia tyttökirjoja ei taida ihan kauheasti ollakaan. On mukavaa, kun Perri asuu juuri Turussa. Lisäksi Eva Illoinen itse kuuluu kiinnostukseni kohteisiin Karjalankannaksen Uudellakirkolla syntyneenä kirjailijana.
Perri-kirjat ovat mukavia, koska ne kertovat melko tavallisesta tytöstä, joka elää tavallisen nuoren elämää. Perri käy koulua, seurustelee luokkatovereittensa kanssa, ihastuu, on ihastuksen kohteena (mikä ei ole niin hauskaa kuin voisi kuvitella). Perri ei ole virheetön, hän esimerkiksi pyrkii luokan suosituimpien tyttöjen seuraan norkoilemalla näiden ympärillä.
Sota-aikanaTurkua pommitettiin ja suositeltiin lähettämään lapset maalle turvaan. Kymmenvuotias Perri joutuu matkustamaan yksin Savonlinnaan ennestään tuntemattomien serkkujen luokse, jossa murrekin on aivan erilaista. Äiti jää Turkuun, hänellä on työnsä. Perri ikävöi kotiin, mutta sopeutuu uuteen kouluun ja saa ystäviä.
Sodan päätyttyä tavarasta oli vielä pulaa, vaikka monenlaista sai jo ilman ostokuponkeja. Äiti oli joutunut ottamaan alivuokralaisen Perrin poissaolon ajaksi, perheellähän oli huone ja keittiö. Alivuokralaisen nimi on Viljo, hän on oikeastaan mukava, mutta Perri ei lainkaan pidä siitä, että äiti ja Viljo menevät naimisiin. Perri ahertaa koulussa ja harrastaa näyttelemistä.
Pidän Perri-sarjasta ja ostan kyllä sen kolmannenkin osan, jos se joskus sattuu tulemaan vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti