Lukuhaaste, Nupponen

Anni Nupponen: Joen jumala. Novellikokoelma. Osuuskumma, 2014. Sivuja 183.

Kokoelman aloittaa scifinovelli "Neiti Novakin tapaus", jossa tulevaisuuden yksityisetsivä saa toimeksiannon. Toisenlaisen maailman kuvaus on mielenkiintoista ja onnistunutta.

"Vihreästä sylistä" sijoittuu myös tulevaisuuteen, jossa ihmiset ovat vähentyneet ja teknologia hukassa. Hieno tulevaisuuden maailman kuvaus!

Novellissa "Kirjaimet lumessa" pariskunta elää toisella planeetalla, karuissa oloissa. Joskus tulevaisuudessa planeetta voi olla mahdollinen ihmisten asumukseksi, mutta vielä nyt tarvitaan hengityssuojaimet ja muuta suojavarusteet. Kaikesta huolimatta uusi maailma voi olla kaunis...

Ihminen on vaarallinen olento sille, joka ei ole enää ihminen. Silti voi löytyä jotain, joka herättää halun elää. "Pahempi unia".

Novelli "Maailman pienin" kertoo hyvin pienen tulosta hyvin suureksi. Mikä silloin muuttuu?

Novellissa "Punainen nainen, vihreä nainen" toistuu ikuinen taistelu, joka on käytävä, halusi tai ei. Novelli on julkaistu aikaisemmin, Satyyri 2/2009.

Kokoelman niminovelli "Joen jumala" sijoittuu nykymaailman tapaiseen maailmaan. Päähenkilö Milka tuntee luonnon jumaluudet, vaikka niihin eivät muut uskokaan. Hieno, häiritsevä novelli. Julkaistu aikaisemmin, Satyyri 1/2010.

Novelli "Ivianin rannat" siirtää kerronnan fantasiamaailmaan. Elenna on yksi maalaiskylän kutojan monista isättömistä lapsista. Hän on kuitenkin erilainen kuin muut. Kylän vanhat tarinat eivät saa häntä pelkäämään, ja hän lähtee kylästä mieluummin kuin solmii tarkoituksettoman avioliiton.
 
Kokoelman viimeinen novelli "Marha" on myös julkaistu aikaisemmin (Portti 1/2008). Marhan äiti on ollut kylään sopimaton, villi nainen. Isä laittaa tyttärensä ruumiinpesijän oppiin, jossa hän uskoo tytön olevan turvassa viettelyksiltä. Vuosia myöhemmin, isän sekä ruumiinpesijämestarin jo kuoltua, Marha lähteen kylästä kuninkaan kaupunkiin. Sielläkin hän pesee ruumiita, jopa kuninkaan.

Nupposen Joen jumala -kokoelmaa lukiessa tulee helposti lukeneeksi vielä yhden novellin ja vielä yhden, kunnes koko kirja on luettu. Pidin aika tavalla kahdesta viimeisestä novellista, joiden päähenkilönä voisi melkein olla sama henkilö eri ajassa ja paikassa. Kolmen ensimmäisen novellin tulevaisuuden maailman kuvaukset ovat erityisen vaikuttavia. Tunnelmaa löytyy joka novellista. 

Lukuhaaste, yhden illan sivuhyppy

Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa. Suom. Maija Heikinheimo. Bazar, 2016.

Kirjastoss käydessäni ei oikeastaan ollut tarkoitus lainata yhtään kirjaa, ainoastaan palauttaa muutama. Silmiin sattui kuitenkin uusi Flavia de Luce -kirja, joten pitihän se napata näppeihin.

Flavian kotikylän kirkossa on pyhimyksen hauta, joka aiotaan avata 500 vuoden jälkeen. Flavia haluaa olla paikalla, ja näin hän on ensimmäinen, joka löytää murhatun miehen. Flavia etsii tarmokkaasti ratkaisua ja on itsekin jo vaarassa. Lisäksi ongelmia aiheuttavat perheen taloushuolet ja pelko kotikartanon joutumisesta myyntiin.

Viihdyttävä tarina, nopeasti luettu.

Tämä oli nyt tällainen ylimääräinen välipala lukuhaasteessa, yhden illan juttu.

Lukuhaaste, Auervaara

Harri Raitis ja Boris Hurtta: Auervaara on karannut. Enostone kustannus, 2016. Sivuja 229.


Auervaara henkilönä ja ilmiönä on kiinnostanut minua kauan, joten mielenkiinnosta ostin tämän kirjan suoraan tekijöltä.

Turkulainen kansanedustaja on murhattu brutaalisti. Saman talon asukas on nähnyt miehen juoksevan ulos talosta. Tuntomerkikit sopivat Ruben Oskar Auervaaraan, jonka lähettämiä kirjeitä löytyy kansanedustajan asunnosta. Auervaara on turkulaisen poliisin tuttu, eikä raaka murhu tuntuisi sopivan Auervaaraan, mutta yhteys on olemassa ja Auervaara on juuri karannut vankilasta.

Kirja sijoittuu sotienjälkeiseen Suomeen, miljöö- ja historiakuvaukset ovat kohdallaan ja herkullista luettavaa.

Romaanissa kulkee monta linjaa, jotka limittyvät toisiinsa ja yhdistyvät lopussa. Auervaaran pakomatka on niistä vain yksi, tosin ehkä mielenkiintoisin. Mukana on poliittista toimintaa, johon yritetään suunnitelmallisesti vaikuttaa "ulkomaiselta taholta", ja tähän liittyy eräs vaarallinen, Auervaaran näköinen mies... Poliisitutkimukset ja sanomalehtireportterin omat tutkimukset johtavat välillä pieniin ristiriitoihin, vaikka tavoite on sama. Romantiikkaakin on tarinassa mukana.

Pidin tästä kirjasta. Kirja tuntuu tapahtuma-aikansa lisäksi kerronnaltaan mukavalla tavalla vanhanaikaiselta, mutta kuitenkin koskettaa myös nykylukijaa.

lukuhaaste alkaa

Tästä lähtee lukuhaaste, kolmekymmentä sivua päivässä! Ajattelin tänä vuonna käyttää haasteeseen pelkkää kotimaista, sitäkin nyt viimeaikaisten hankintojen vuoksi odottaa lukemattomana hyllyssä.

Viime vuonna raportoin joka päivä, nyt ajattelin kirjoittaa luettuani kirjan loppuun. Kolme ensimmäistä kirjaa olen jo valinnut, kaikki kotimaisten pienkustantajien kirjoja:

* Anni Nupponen: Joen jumala. Novellikokoelma. Osuuskumma, 2014. Sivuja 183.

* Shimo Suntila (toim.) Teräskoura ja muita sivuja Stepanin koodeksista. Novellikokoelma. Kuoriaiskirjat, 2016. Sivuja 226.

* Harri Raitis ja Boris Hurtta: Auervaara on karannut. Enostone kustannus, 2016. Sivuja 229.

Luen näitä vaihtelevassa järjestyksessä ja kirjoitan sitten kirjasta muutaman rivin, kun koko kirja on luettu. Ja koska lukeminen on hauskaa ja kirjahaaste leikkiä, voin halutessani myös napata väliin muita kirjoja.

Nämä eivät vielä kata koko kuukautta, mutta näistä nyt kuitenkin aloitan!

lukuhaaste 2016

jaahas, lukuhaaste alkaisi taas.

Olen viime aikoina hankkinut muutamia kirjoja, joitain Turun kirjamessuilta, muutama Helsingin messuilta ja joitakin muualtakin, joten ei ainakin kirjojen puutteesta voi lukuhaastetta jättää. Kyllähän minä sen kolmekymmentä sivua varmaan joka päivä luen kuitenkin.

Ritareita ja romantiikkaa

J. S. Meresmaa: Keskilinnan ritarit. Osuuskumma, 2016.




Ostin Kirjamessuilta muutamia Osuuskumman kirjoja ja eilen illalla päätin aloittaa niistä yhden. Puoli kolmelta kirja oli luettu.

Keskilinnan ritareita on markkinoitu miesten välisellä intohimolla ja rakkaustarina onkin kirjan keskeinen juonne. Kipinä Konnon ja Jehremin välillä on näkyvissä ensi tapahtumista saakka, ja on selvää, että heidän tulee saada toisensa, muuta ei lukija voisi hyväksyä.

Ritarit kuvataan joskus idealisteina, joiden ainoa toive on saada palvella kuningastaan. Todellisuudessa varmaan aina ja joka paikassa on ihmisiä, jotka haaveilevat vallasta ja pyrkivät yhä parempiin asemiin. Meresmaan Keskilinnassakin tapahtuu juonittelua, johon myös ritarikunta on sekaantunut. Jehrim liittyy tapahtumien vyyhteen niin keskeisesti, että hän on vaarassa menettää ritarinarvon lisäksi myös päänsä.

Konno puolestaan on tyrmistynyt, kun hänen ihailemansa ritari ei kelpuuta häntä aseenkantajakseen. Ilmoitus tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, sillä Konno itse ei tajua, missä hän olisi toiminut väärin. Hän joutuu palaamaan kotiinsa, jossa häneen ollaan pettyneitä, sillä ainoan pojan toivottiin tuottavan suvun nimelle kunniaa, ei epäonnistumisen häpeää.

Hovin piirissä tapahtuneissa juonitteluissa mukana on kateutta, vallanhalua, petoksia ja intohimoakin. Valtapyrkimyksissä on käytetty rumia keinoja, eikä niitä kaihdeta myöhemminkään. Jehrim yrittää puhdistaa oman maineensa ja selvittää isänsä ja entisen aseenkantajansa kuoleman taustalla olevia epäselvyyksiä. Kun Jehrim on vaarassa, Konno lähtee epäröimättä apuun. Tapahtumat ovat vauhdikkaita ja välillä yllättäviäkin.

Keskilinnan ritarit on julkaistu aikaisemmin e-kirjoina kolmena pienonoisromaanina, mutta ne muodostavat yhden, kiinteän kokonaisuuden, joten päätös julkaista ne yhtenä niteenä on onnistunut. Painetussa kirjassa on mukana vielä jälkinäytös, jota e-kirjoissa ei ole. 

Kirjailija kertoo kirjoittamisesta

Stephen King: Kirjoittamisesta. Muistelmia leipätyöstä. (On Writing. A Memoir of the Craft, 2000.) Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi, 2000.

En ole aikaisemmin lukenut tätä kirjaa, jota on kehuttu hyväksi, joten kirjastosta otin iltalukemiseksi.

Kirjan ensimmäinen osa on elämäkertaa lapsuudesta nuoruuteen ja menestysaikojen alkuun.  Vaikka King kertoo sellaisistakin tapahtumista, jotka eivät suorastaan liity kirjoittamiseen, kirjoittamiseen liittyvät asiat ja tie kirjailijaksi ovat keskeisellä sijalla. Mukana Kingin elämässä olivat tässä vaiheessa myös alkoholi ja huumeet.

Toinen osa käsittelee kirjoittamista. Osiossa on paljon kiinnostavaa ja ajattelemisen aihetta antavaa, mutta myös sellaista, joka ei suoraan sovi suomalaiseen kirjoittamismaailmaan, esimerkiksi agentin hankkiminen. Amerikanenglannin tyyliseikat eivät nekään kaikki istu suomen kieleen, mutta Kingin omia kirjoittamistapoja käsittelevät ohjeet vaikuttavat varsin pätevän tuntuisilta. Ymmärrän ratkaisun, että suurin osa tekstiesimerkeistä ja niiden korjauksista on jätetty kääntämättä.

Lopuksi kirjassa on vielä toinen elämäkerrallinen osio. King kertoo siinä, miten auto ajoi hänen päälleen hänen ollessaan kävelyllä. Hän loukkaantui pahasti, mutta kuntoutui ja alkoi taas nauttia kirjoittamisesta.

Kirjoittamisesta on mielenkiintoinen kirja. Kaikkein eniten pidin elämäkertaosuuksista. Myös kirjoittamisopas on kiinnostava, varsinkin, kun se sisältää paljon omakohtaisia esimerkkejä. Kirjan lopussa King luettelee muutaman sivun verran äskettäin lukemiaan kirjoja. Kyllä siellä joitakin käännöskirjoja myös näkyy olevan, mutta englanninkielisestä maailmastahan se enimmäkseen ovat.

ooo

Kirjamessuilta tuli myös tehtyä hankintoja; sain muutaman arvostelukappaleen ja muutaman kirjan ostin. Niistä sitten myöhemmin.