Kauhua vanhassa kartanossa

Vieras kartanossa. (The Little Stranger.) Sarah Waters. Suom. Helene Bützow. Tammi, 2011. 594 s.

Sarah Watersin Vieras kartanossa on monitahoinen romaani, joka sisältää sekä ihan aitoa goottilaista kauhua että psykologista jännitystä ja yhteiskunnallisia jännitteitä. Romaanin minäkertojana on englantilaisen pikkupaikkakunnan lääkäri Faraday, josta tapahtumien edetessä tulee läheisen kartanon asukkaille tärkeä perheystävä. Raportoinnin lisäksi Faradaylla itselläänkin on tapahtumissa tärkeä rooli.

.

Sarah Waters on väitellyt Englannin kirjallisuudesta ja kirjoittanut sen jälkeen viisi historiallista romaania. Niistä kolme sijoittuu 1800-luvulle ja kaksi toisen maailmansodan tienoille. Watersin tuotannosta on aikaisemmin käännetty suomeksi teokset Silmänkääntäjä (2006) ja Yövartio (2007). Watersin esikoisromaanista Tipping the Velvet (1998) tehty televisiosarja on esitetty Suomessakin, mutta kirjaa ei ole suomennettu, kuten ei seuraavaakaan teosta Affinity (1999).

Vieras kartanossa sijoittuu aikaan kaksi vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Hundreds Hallin kartanossa asuu leskirouva Ayres 26-vuotiaan tyttärensä Carolinen ja tätä pari vuotta nuoremman poikansa Rodin kanssa. Kartanon jokaisella perheenjäsenellä on oma tragediansa. Selvemmin se on nähtävissä perheen pojan kohdalla. Roderick on loukkaantunut vakavasti sota-aikana lentokoneen pudottua. Hänen ihonsa on paikoin palanut, hän ontuu kävellessään ja hänellä on jatkuvia kipuja. Tytär Caroline raataa talon hyväksi. Sodan aikana hän toimi menestyksekkäästi naisten merivoimissa, mutta äiti kutsui hänet kotiin hoitamaan loukkaantunutta veljeä. Kartanon rouvallakin on salainen murhe: hänen esikoistyttärensä Susan kuoli lavantautiin seitsenvuotiaana, paljon ennen seuraavien lasten syntymää.

Hundreds Hallin kartano oli aikoinaan ollut paikkakunnan keskipiste. Nykyään talon parhaat esineet on myyty ja se mikä on jäljellä, rapistuu. Vanhat sukukartanot ja rauniolinnat kuuluvat hautausmaiden ohella goottilaisen kauhuromaanin keskeisiin tapahtumapaikkoihin. Kehykset kummallisille tapahtumille ovat siten olemassa. Lisäksi lääkäri tarinan kertojana toimii ainakin näennäisesti viileän tieteellisenä tarkkailijana, mikä on myös omiaan vihjaamaan tuleviin tapahtumiin. Kun palvelustyttö Betty kertoo Faradaylle epämääräisistä peloistaan, lukija alkaa odottaa jotain kaameaa tapahtuvaksi.

Kun perheen säyseä koira yllättäen raatelee vierailevan pikkutytön kasvot, Betty vakuuttaa uudelleen vaistoavansa talossa pahaa. Faraday nimittää häntä typeräksi ja käskee tytön unohtamaan hupsuttelut, mutta kun Rod alkaa kertoa oudoista tapahtumista, Faraday arvelee nuoren miehen mielenterveyden järkkyvän. Rod vaikuttaa tasapainoiselta, mutta hyvin stressaantuneelta, sillä kartanonherran, eversti Ayresin kuoltua vastuu talon isännyydestä on ollut Rodin harteilla. Yleisesti kuitenkin kuiskitaan, että sota-ajan tapahtumat olisivat vaikuttaneet Rodiin myös henkisesti.

Kahden kerroksen väkeä

Tohtori Faraday – hänen etunimeään ei missään vaiheessa mainita – muistaa kartanon loistoajat lapsuudestaan. Hänen äitinsä nimittäin työskenteli ennen naimisiinmenoaan kartanon lastenhoitajana ja hänellä oli myöhemminkin ystäviä palvelusväen joukossa. Entisen palvelijan pikkupoikakin sai siten mahdollisuuden tutustua salavihkaa kartanoon ja poika ihastui rakennukseen aivan suunnattomasti.

Faraday on pätevä lääkäri, mutta hän tuntee, ettei hän ole suosittu, koska häntä ei ole helppo luokitella: hän ei ole kyllin hieno säätyläisille, mutta ei oikein kelpaa myöskään paikkakunnan työläisille, jotka haluaisivat katsoa lääkäriinsä ylöspäin. Faraday on jo vuosia harjoittanut lääkärintointaan paikkakunnalla, mutta Hundreds Hallissa hän ei ole käynyt. Kartanosta ei usein kutsuta lääkäriä ja kartanon väki kuuluukin oikeastaan Faradayn kollegan potilaiksi. Kun lääkäriä kutsutaan hoitamaan palvelustytön mahakipua, kollega sattuu olemaan muualla ja Faraday saa tapauksen hoitaakseen.

Faradayn elämä alkaa kietoutua vahvasti kartanon asukkaisiin. Taustansa vuoksi hän on kuitenkin pitkään eräänlainen nousukas, vaikka perhe on hänelle hyvin ystävällinen ja hänen avustaan kiitollinen. Rouva Ayres jopa lahjoittaa Faradaylle vanhan perhevalokuvan. Kauan sitten otetussa valokuvassa on mukana myös palvelusväkeä ja kuvassa näkyy mahdollisesti Faradayn äiti. Palvelijoiden kasvot ovat kuitenkin niin epäselvät, ettei asiaa voi varmistaa. Kysymyksessä kuitenkin todennäköisesti on joku kuvan palvelustytöistä, ehkä ei ole niin paljon väliä, kuka.

Kun Faraday saapuu aikuisena ensi kertaa rappeutuneeseen kartanoon, hän on järkyttynyt ja kauhistunut tapahtuneista muutoksista ja myöhemmin hän näkee joka käynnillä lisää rapistumisen merkkejä. Myöhemmin kertojana Faraday puhuu Carolinesta ja kiintymyksestään tähän, mutta selvästi on nähtävissä, että myös kartano rakennuksena merkitsee Faradaylle erittäin paljon. Seurustelu ja kihlaus kartanontyttären kanssa voisi tehdä lastenhoitajan pojasta kartanonisännän. Huolimatta siitä, että kartano on huonossa kunnossa eikä lääkärin tuloilla sitä pystyisi edes sellaisenaan ylläpitämään saati kunnostamaan, Faraday vastustaa suorastaan raivokkaasti ajatusta kartanon myymisestä.

Mennyttä maailmaa

Romaanissa yliluonnollinen sekoittuu yhteiskunnalliseen. Tietty aikakausi on peruuttamattomasti ohi eikä yläluokka pysty enää ylläpitämään perinteistä elämäntapaansa. Kartano rapistuu, kun ei ole varaa palkata henkilökuntaa eikä ole rahaa korjauksiin. Samalla häviää myös suku, oli syynä sitten yhteiskunnalliset muutokset tai kartanoa koskeva kirous. Kartanonherroja ei enää synny. Mieleen tulee Poen Usherin talon häviö, kun sekä ihmiset että rakennus ovat tulleet tiensä päähän ja sortuvat lopulta. Caroline alkaa uskoa talossa vallitsevaan pahaan, hänen äitinsä taas seurustelee kolmekymmentä vuotta sitten kuolleen pikku Susanin kanssa.

Kartanossa tapahtuu monenlaisia outoja asioita, joita ei pysty järjellä selittämään. Välillä Faraday vaikuttaa ääliöltä, joka lääkärinä ei vain voi myöntää ilmiselvää pimeiden voimien läsnäoloa, vaan on pakotettu etsimään rationaalista selitystä silloinkin, kun sellaista selvästikään ei voi olla. Kertojana toimivan Faradayn omakin rooli ja motiivit epäilyttävät hetkittäin. Aina, kun arkiset tapahtumat tuovat tilanteeseen haurasta normaaliutta, lukija alkaa kuitenkin odottaa tapahtumille järjellistä selitystä, jonka tuntuu olevan juuri paljastumassa.

Kirjan alkuperäinen nimi Little Stranger voisi vihjata kauan sitten kuolleeseen pikkutyttöön, jonka läsnäolo tuntuu liittyvän moniin outoihin tapahtumiin. Rouva Ayres vaikuttaa kirjan alussa hyvin tasapainoiselta ja elämäänsä melko tyytyväiseltä. Esikoisen kuoleman jälkeen hän on saanut kaksi muuta lasta ja taloudellisia ongelmia lukuunottamatta asiat näyttävät olevan hyvin. Kun tilanne arjen maailmassa alkaa muuttua vaikeaksi, hän kääntyy yhä enemmän tytärvainajansa puoleen. Äitinä hän tuntee syyllisyyttä siitä, ettei ollut jatkuvasti tytön vierellä tämän sairauden aikana ja Faradaylle hän tunnustaa, että kuollut lapsi on kulkenut hänen mukanaan aina. Toisaalta myös Faraday itse kävi lapsena luvatta kartanossa ja on nyt pyrkimässä sinne pysyvästi. Taustaltaan työväenluokkainen lääkäri kartanontyttären kosijana ei tosin tunnu mitenkään erityisen oudolta suomalaiselle lukijalle, joka ei ole täysin sisäistänyt englantilaista tiukasti sosiaaliluokkien rajaamaa yhteiskuntaa.

Vieras kartanossa sisältää goottilaisen kauhun keskeisiä elementtejä, mielisairautta, kummittelua ja sukusalaisuuksia; tapahtumapaikkana on rapistuva syrjäinen kartano, jossa elävät sammuvan suvun viimeiset edustajat. Toisaalta myös eletään tavallista, normaalia arkielämää. Kartanonisäntä nähdään lypsyllä, uudisrakennuksia nousee kartanon lähelle, Faraday kollegoineen pohtii terveydenhoitouudistuksen vaikutuksia. Kartanon ja sen asukkaiden synkkä kohtalo ei ole väistämätön, vaan asiat voisivat kääntyä myös parempaan suuntaan. Niitä parempia suuntia olisi ehkä kuitenkin monta, jokaisella omansa.

 
(Tämä arvio on julkaistu Kiiltomadossa 25.5.2011.)