Epookkiromantiikkaa
Kaari Utrio: Seuraneiti. Amanita, 2014 (pokkariversio). Alkuperäinen 2013.
Olen aika monena jouluna ostanut itselleni joululukemiseksi Kaari Utrion uusimman kirjan, mutta viime jouluna sitä ei tullut tehdyksi. Nyt sain edellisesti pokkariversion, joten ostin sen jouluilokseni, mutta luinkin sen jo vähän etukäteen.
Olen lukenut aika paljon Utrion tuotantoa (ehkä kaikki, mutta sitä en voi vannoa). Ihan yleistyksenä sanoisin, että olen pitänyt erityisesti muinaiseen Suomeen sijoittuvista kirjoista, kun taas ne, joissa matkustetaan ympäri Eurooppaa, eivät jostain syystä ole olleet aivan niin mieleeni. Viime vuosina olen ollut varsin ihastunut Utrion 1800-luvulle sijoittuviin romaaneihin. Erityisiä suoskikkejani ovat Pappilan neidot (1976) ja Rakas Henrietta (1977).
Seuraneidin päähenkilö on Linda, joka on häikäisevä kaunotar, mutta nöyrä, ujo ja lisäksi köyhän kappalaisen tytär. Naiseksi hän on saanut suoraastaan runsaasti koulutusta ja hän hoitaakin kappalaisen kirjanpidon lisäksi myös kirjanpitoa läheisellä ruukilla - palkatta tietenkin. Lähimmäisenrakkauden vuoksi hän vierailee myös ilkeän vanhan tädin seurana ja toisinaan käy hoitamassa sukulaisten lapsia.
Ihanaan Lindaan rakastuu sekä nuori aatelismies että varakas tukkukauppias. Molemmat ovat Lindan lähettyvillä myös Helsingissä, minne Linda kutsutaan sukulaisten seuraneidiksi. Toinen ihailijoista on kaunis, toinen on turvallinen, mutta loppujen lopuksi Linda itse saa tehdä valinnan. Lukija on toki tiennyt jo pitkään, kumman kanssa Linda tulee onnelliseksi.
Seuraneiti on mukava kirja, jonka parissa kyllä viihtyy, vaikka se ei aivan suosikkieni tasolle ylläkään. Mukavaa kuitenkin, että se on nyt omassa hyllyssäni, joten voin palata siihen vielä joskus myöhemminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti