Olen lukenut aika monta Guido Brunetti -kirjaa ja pidän niistä aika lailla. Ensimmäiset olivat ehdottomasti parhaita, uusimmat vaikuttavat hiukan väsyneiltä.
Tavallisesti Guido Brunetti tutkii murhia ja samalla pohdiskelee yhteiskunnan mädännäisyyttä, mutta Kultamuna-kirjassa Brunetti tarttuu puolitutun miehen kuoltua tämän elämänvaiheisiin, joista paljastuu kummallisia asioita. Kun tarpeeksi kaivelee, rikostakin näyttää tapahtuneen, ja vääryyttä ainakin.
Kuten sanottu, tämä ei ole parasta Leonia, mutta kyllähän Guido Brunettista, hänen perheestään ja työtovereistaan aina mielellään lukee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti