Maria Wern on tullut minulle tutuksi jo useasta Anna Janssonin dekkarista, vaikka kaikkia en uskoakseni ole lukenutkaan. Nämä ovat sellaisia kirjoja, joita otan mielelläni mukaan kirjastosta tai ostan pokkarina lentoasemalta matkalukemiseksi.
Leon isoisä opettaa, että on pantava kova kovaa vastaan, täytyy näyttää "niille", muuten on heikko. Leoa kiusataan koulussa. Hän haluaisi kostaa, näyttää, ettei häntä voi kohdella ihan miten tahansa. Leo keksii säikytellä häntä kiusanneen tytön perhettä heittämällä ikkunasta sisälle ilotulitteen. Käy huonosti, talo syttyy palamaan ja kaiken lisäksi talo on väärä. Talossa asuva iäkäs nainen oli sentään onneksi poissa kotoa.
Syttyy muitakin tulipaloja, joissa menetetään ihmishenkiä. Lukija tietää, että kuolleilla on ollut yhteys Leoon, että Leolla on ollut syy inhota näitä naisia. Poliisi ei tietenkään tätä tiedä, mutta kun Leo yhdistetään ensimmäiseen tuhopolttoon, hänen syyllisyytensä näyttää hyvin mahdolliselta muissakin.Rikoksen selvittelyn rinnalla kulkee Maria Wernin henkilökohtainen elämä. Maria on eronnut, hänellä on kaksi lasta, joiden isä ei muista maksaa elatusmaksuja. Hän tuntee syyllisyyttä, kun joutuu olemaan paljon poissa kotoa. Kun tapahtumat sijoittuvat pikkukaupunkiin (Visby) on oletettavaa, että ihmiset tuntevat toisensa eikä poliisikaan toimi tyhjiössä.
Tässä kirjassa myös politiikka on mukana (vaikka ei ihan keskeisesti), joten merkitsen tämän nyt alustavasti lukuhaasteen kohtaan 12: politiikasta tai poliitikosta kertova kirja sekä tietenkin myös kohtaan 24: Kirjassa selvitetään rikos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti