Kapinoivia naisia

Monica Fagerholm: Eristystila. Kapinoivia naisia. (Döda trakten/Kvinnor i revolt.) Suom. Hannimari Heino. Teos, 2025.

Lukioikäinen Alice muuttaa isänsä ja tämän perheen kotiin. Hän saa sydämellisen vastaanoton ja kannustusta kirjoittamiseensa. En halua nostaa esille yksityiskohtia sisällöstä, kirja kannattaa lukea itse.

Kirja on trilogian avausosa ja sai vuoden 2025 Finlandia-palkinnon.

 Hohtavat

Siri Kolu: Hohtavat. Tammi, 2024.

Asemalle tulee juna, ja junasta nousee outoja, hohtavia olentoja, jotka merkitsevät ihmisiä. Jotenkin tiedetään, että tasan viikon kuluttua tapahtuu jotain, joka liittyy hohtaviin. Tuleeko maailmanloppu, viedäänkö merkityt uuteen maailmaan, sitä ei tiedetä, mutta monenlaista arvaillaan. Lukiolainen Ani on saanut merkin, samoin äiti ja pikkusisko, mutta ei isä. Ja mikä tärkeintä, Anin rakastettu Kapri ei ole saanut merkkiä. Eli tapahtuu mitä tahansa, se ilmeisesti erottaa rakastavaiset.

Mitä tekisit, jos on vain viikko aikaa maailmanloppuun?

 Huominen on liian kaukana

Adichie, Chimamanda Ngozi: Huominen on liian kaukana. (The Thing Around Your Neck.) Suom. Sari Karhulahti. Otava, 2011.

Kertomuksia sotaisasta, vaarallisesta Nigeriasta, unelmien ihmemaasta Amerikasta ja myös naisen osasta maailmassa. Unelmat ja todellisuus eivät aina kohtaa; ja miesten ja naisten unelmat ja todellisuus voivat olla varsin erilaisia.

Suosittelen.

 

Elämä myytävänä

Yukio Mishima: Elämä myytävänä. Suom. Saku-Petteri Urpo. Sammakko, 2025.

Yukio Mishima, syntyään Kimitake Hiraoka, on japanilainen myytti. Äärinationalistinen kirjailija teki rituaalisen seppuku-itsemurhan vuonna 1970 vallankaappausyrityksen jälkeen.  

Yukio Mishiman kirjoja ei juuri ole suomennettu aikaisemmin. Sammakko on ilmoittanut julkaisevansa useita kirjailijan teoksia, Elämä myytävänä on ensimmäisenä vuorossa. Saku-Petteri Urpo on kääntänyt kirjaan suoraan japanista (iso plussa!).

27-vuotias Hanio Yamada pitää elämäänsä merkityksettömänä ja tarjoaa elämäänsä maksavan asiakkaan käyttöön.  Hän saakin asiakkaita, melko kummallisiakin.

Kiinnostava kirja!

 

 

 

 Joutsenlaulu

Johanna Sinisalo: Joutsenlaulu. Otava, 2025.

Tulevaisuuden maailmassa voi tehdä pelastustöitäkin etänä robottiruumiin avulla. Janekin hoitaa enimmäkseen pelastustehtäviä, mutta kerran hänet lähetään noutamaan tekoälyn keräämää tietoa luonnonsuojelualueelta. Hän saa haltuunsa jotain todella outoa, sellaista, mikä voisi julki tullessaan muuttaa maailmaa.

Sinisalon kirjoja lukiessa täytyy varautua siihen, että lukemisen jälkeen kirja ja sen teemat pyörivät ajatuksissa pitkään. Niin tälläkin kertaa. Suosittelen.

Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 3−4. Hertta-kustannus, 2025.

Palasin murhabotin pariin Finnconista ostetun pehmeäkantisen tuplapokkarin myötä. Kirja sisältää teokset Oikullinen protokolla ja Taktinen vetäytyminen.

Olen aikaisemmin lukenut kaksi ensimmäistä osaa ja minulla on ollut epämääräisiä mielikuvia… Huomasin sattumalta, että sarjasta on tehty myös TV-sarja, pääosassa Alexander Skarsgård. Tämä kieltämättä häiritsi hiukan.

Murhabotti-kirjat sisältävät vauhdikasta avaruusmatkailua, strategioita ja taisteluja. Hiukan sivutaan myös ihmisyyttä, väistämättä, kun kerran keskiössä on tietoisuuden saanut koneäly.

Sarja ei ole päättynyt tähän, vaan viides osa on jo ilmestynyt suomeksi ja lisää osia on vielä suomentamatta.

 

Teräsjää

Rimma Joonatan Erkko: Teräsjää. Nysalor-kustannus, 2024.

Ostin tämän kirjan Finnconista. Kirja on tietysti spefiä, kirjailijan määritelmän mukaan ”rosoista vähemmistöpunkkia.” Se on rakkaustarina sekä myös kehitys- ja kasvutarina.

Pidin viittauksista kansanperinteeseen ja erityisesti niiden sekoittamisesta omaperäiseen fantasiamaailmaan. Kirjan kieli teki minuun vaikutuksen. Se on sopivan erilaista ollakseen vierasta, mutta kuitenkin täysin ymmärrettävää. Taitavaa työtä!

Kirja on Tuonelaiset-sarjan avausosa. Toinen osa, Koukosielut, on käsittääkseni jo ilmestynyt tai ainakin ilmestymässä ihan juuri.

Tyler, Anne: Kolme kesäkuun päivää. (Three Days in June.) Suom. Markku Päkkilä. Otava, 2026.

 Pariskunta on eronnut, mutta ex-puoliso Max tulee asumaan entisen vaimon Gailin kotiin matkustaessaan kaukaa yhteisen tyttären, Debbien, häihin. Kirja tosiaan kuvaa kolmea päivää, hemmottelupäivä ennen häitä, varsinainen hääpäivä ja päivä häitten jälkeen.

Ihan OK kirja, kiinnostavakin, mutta jotenkin jäi vaisu olo. Ei oikein ollut minun kirjani. 

 Erkka Filander: Siemenholvi. Poesia, 2025.

”Pyhiinvaellus on asioiden mahdollinen suuruus askeleeksi asetettuna.”

Tämä kirja on kooltaan mahtava, iso ja painava. Lukija tuntee itsensä minikokoiseksi, ja kirjaa on luettava pöydällä, sitä ei yksinkertaisesti pysty pitämään kädessä. Tämä tekee tietysti jo sinänsä lukukokemuksesta erityisen. Suuri koko ja kirjan nimi viittaavat tietenkin Huippuvuorilla sijaitsevaan siemenvarastoon.

Kirjat runoissa on sekä perinteisiä että moderneja. Kirja on jaettu osiin, jotka on nimetty tai numeroitu. Nimetyt ovat Ilosanomia (1−4) ja Holvi.

Vaikuttava kirja, muuta ei voi sanoa.

 Mitä voimme tietää

Ian McEwan: Mitä voimme tietää (What We Can Know) Suom. Jarkko Kankaanpää. Otava, 2026.

Vuonna 2119 tutkija haluaa löytää runon, jonka kuuluisa runoilija luki vaimolleen tämän syntymäpäivänä vuonna 2014. Runosta on jäljellä vain mainintoja, tiedetään, että sellainen luettiin ja että se teki vaikutuksen kuulijoihin, mutta sitä ei ole julkaistu missään.

Tutkija päättelee vaimon haudanneen runon perheen puutarhaan. Runon etsiminen on konkreettisesti vaikeaa, sillä maapallon vedenpinta on noussut ydintuhon seurauksena.

Vähitellen selviää monenlaista, mikä asettaa entiset käsitykset aivan uuteen valoon.

Kirja kysyy, mitä oikeastaan voimme varmasti tietää entisitä ajoista. Mitä uusi sukupolvi voi päätellä, mihin voi luottaa? Jos antaisin pisteitä, tämä sijoittuisi melko korkealle.

 Yöjuoksu

Hildur Knutsdotter: Yöjuoksu. (Myrkrið milli stjarnanna.) Suom. Eeva-Kaisa Suhonen. Haamu, 2026.

Kun aamulla on väsynyt, ei ehkä olekaan nukkunut huonosti, vaan on ollut liikkeellä unissaan. Aluksi lukija uskoo tietävänsä enemmän kuin päähenkilö, mutta lopussa maailma on jo aivan sekaisin.  

Kirjassa on lyhyet luvut, paikoin yhden tai kahden virkkeen mittaisiakin, joten se(kin) houkuttelee lukemaan kirjan kerralla loppuun.

 Vinttikamarin ikkuna on ollut pitkään tauolla, mutta aktivoituu taas - ainakin joksikin aikaa. Olen lukenut paljon, mutta en ole lukemisestani ehtinyt juuri kirjoittaa.

Kuten ennenkin, esittelen lyhyesti kirjoja, jotka olen lainannut kirjastosta tai ostanut itselleni, myös toisinaan sellaisia, joista olen kirjoittanut arvion muualle. Tätä blogia varten en ole pyytänyt arvostelukappaleita.

En kirjoita pitkiä analyysejä, vaan kommentoin lukemaani muutamalla sanalla, vahvasti henkilökohtaisen lukukokemuksen pohjalta.

Perhesalaisuuksia

 

Liane Moriarty: Omena ei kauas putoa. Suom. Helene Bützow. WSOY, 2022.

Vanhemmilla on ollut tenniskoulu, jonka he ovat myyneet ja jääneet eläkkeelle. Tennis on täyttänyt koko perheen elämän. Kaikki neljä lasta ovat olleet lahjakkaita pelaajia, mutta koulun tähti on kuitenkin ollut perheen ulkopuolelta.

Vanhempien luokse saapuu tuntematon nuori nainen, hädissään, rahattomana; Vanhemmat ottavat hänet vastaan ja hän elää heidän kanssaan perheenjäsenenä, kiitollisena ja kovin avuliaana. Tämä on aikuisista lapsista kummallista eikä kovin mukavaa.

Jokaisella lapsella on omat kipunsa eikä vanhempien avioliitossakaan ole kaikki ihan ruusuista. Tämä käy ilmi, kun perheen äiti Joy katoaa. Onko mahdollista, että perheen isä on tappanut vaimonsa? Vai joku muu?

Kirja pitää lukijan tiukasti otteessaan. Jatkuvasti paljastuu jotain uutta, ja loppuratkaisu on yllättävä. 

Jälleen murhajuttuja

  

 

 

 Anders de la Motte & Måns Nilsson: Kesäparatiisin murhat, 1 ja 2. Suom. Tarja Lipponen. Johnny Kniga, 2023.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuolema asuntonäytössä. Säntillisen tarkka rikospoliisi Peter Vinston on saanut huimauskohtauksia ja lähetetty sairaslomalle. Paikka on ex-vaimon ja tämän aviomiehen lomamökki, josta on kätevä myös viettää aikaa teini-ikäisen tyttären kanssa. Kun seudulla sattuu kuolemantapaus, Vinstonia pyydetään avustamaan paikallista kokematonta tutkijaa Tove Espingiä. Molemmat käyvät toistensa hermoille, mutta juttu ratkeaa. 

     Antiikkikauppiaan kuolema. Peter Vinstonin sairasloma jatkuu ja hän selvittää Tove Espingin kanssa     toista murhaa.

Ihan mukavaa luettavaa. Tove haluaisi näyttää kyntensä rikostutkijana, mutta apuun tyrkytetään kokenutta Vinstonia. Pikkutarkan etsivämiehen ja tarmokkaan nuoren naisen yhteistyö sujuu uskottavasti kitkuttaen. Peter teippiharjoineen on samalla kertaa sympaattinen että koominen hahmo. Myös Toven harmi siitä, että hänet sivuutetaan, on erittäin uskottavaa. Romanssia on turha odottaa, sillä Tovella on vaimo.

Kirjamessuilla Helsingissä

Helsingin kirjamessut on minulle vuoden kakkostapahtuma, Turun kirjamessut on tietenkin se ykkönen. Yhdistin messuviikonloppuun työtä ja huvia. Messuilla kiersin kuuntemassa keskusteluja; välillä riensin melkein juoksujalkaa lavalta toiselle. Välillä seisoskelin Kultin osastolla tarkoituksenani tarjota ohikulkijoille Kalevalaisten naisten Pirta-lehteä, jota itsekin olen tekemässä. Ehdin myös kiertää kirjakojuja ja kyllä kirjoja tuli taas ostettuakin, ei sille vain voi mitään. Muistiinpanolehtiöön kertyi myös luetteloa kirjoista, jotka haluan saada kirjastosta luettavakseni.  Tapasin jonkun verran tuttuja ja sain uusia ideoita ja inspiraatiota omiin tekemisiini, joten kaiken kaikkiaan oikein onnistunut viikonloppu.

Orjuuden aikaan Yhdysvalloissa

 

Barbara Chase-Riboud: Orjatar. (Sally Hemings, 1979.) Suom. Eeva Siikarla. 1985.

Osui kirjaston hyllystä käteen tällainen kirja.

Sally Hemingsin isoäiti oli tuotu Afrikasta laivalla orjaksi Yhdysvaltoihin. Hän tuli raskaaksi laivamatkan aikana, lapsen isä oli laivan kapteeni Hemings. Mies olisi halunnut ostaa äidin ja lapsen, mutta näiden omistaja John Wyles ei suostunut myymään. Tytär sai nimekseen Elizabeth. Vartuttuaan hänet annettiin orjamiehelle ja hän sai useita lapsia. Myöhemmin hänestä tuli John Wylesin jalkavaimo, ja hän synnytti myös tälle useita lapsia, joista nuorin, Sally, syntyi kolme kuukautta ennen Wylesin kuolemaa. Elizabeth piti huolta siitä, että hänellä ja kaikilla hänen lapsillaan oli sukunimi, Hemings. Kaikki lapset olivat luonnollisesti orjia, koska niiden äiti oli orja.

Wylesin kuoltua hänen omaisuutensa ja orjansa jaettiin lasten kesken, tietysti vain valkoisten, virallisten lasten. Elizabeth ja osa hänen lapsistaan, myös Sally, määrättiin Marthalle, joka myöhemmin avioitui Thomas Jeffersonin kanssa. Thomas Jefferson (1743−1826) oli lakimies, joka toimi suurlähettiläänä ja kuvernöörinä ennen kuin hänet valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Marthan kuoltua Sallysta tuli Thomas Jeffersonin jalkavaimo, ja hän synnytti tälle useita lapsia. Jeffersson vapautti lapsensa orjuudesta testamentissaan, mutta Sally pysyi orjana, kunnes Jeffersonin tytär, äitinsä mukaan nimetty Martha, vapautti hänet.

Kirja kertoo ajasta, jolloin Jefferson on jo kuollut ja Sally vapautettu. Vapautettujen orjien pitäisi muuttaa Pohjoisvaltioihin ja pois Virginiasta, jolla edelleen pidetään orjia, mutta Sally asuu itsepäisesti Jeffersonin kartanon lähettyvillä. Kirjassa on erikoisen ajanjakson ajankuvaa sekä muistelua.

Islantilaismurhia

 Ragnar Jónasson: Hulda-sarja. Pimeys. Saari. Sumu. Tammi.

Pimeys. Hulda Hermannsdóttir on islantilainen poliisi. Sarjan ensimmäisessä romaanissa hän on jäämässä eläkkeelle. Hän ei odota ilolla eläkepäiviä, lisäksi hänen pomonsa on lähettämässä Huldan matkoihinsa jo useita kuukausia määräaikaa aikaisemmin, sillä uusi mies on tulossa töihin ja tarvitsee Huldan työhuoneen. Esimies lupaa antaa Huldan ”puuhastella” vanhojen juttujen parissa pari viikkoa, sitten on mentävä. Hulda tarttuu oikeasti selvittämättömään kuolemantapaukseen ja löytää yhtä ja toista, vaikka esimies toivoo hänen vain lopettavan työnsä. 

 

     

 

Saari. Hulda Hermannsdóttir on viidenkymmen eikä ole edennyt poliisissa kykyjensä ja virkaikänsä mukaisella tavalla, koska on nainen. Hän saa selvitettäväkseen kuolemantapauksen, jonka oletetaan olevan onnettomuus tai ehkä itsemurha. 

Huldan äiti on kuollut, joten Hulda katsoo oikeudekseen yrittää selvittää mahdollista isäänsä, josta äiti muisti vain etunimen.

 

Sumu. Hulda Hermannsdóttir on nelissäkymmenissä ja palannut töihin tyttärensä kuoleman jälkeen. Vanhempi pariskunta on löytynyt kuolleena kotoaan, nuori nainen on kadonnut. Tapaukset ehkä liittyvät toisiinsa, mutta miten?

 

Hulda-sarjan järjestys on erikoinen, palataan ajassa taaksepäin. Kirjoissa on kiinnostava päähenkilö, Islannin omalaatuinen luonto tuo oman viehätyksensä.

Iloinen ja surullinen Berliini

Teatteria: Cabaret. Turun kaupunginteatteri

Musikaali perustuu John van Druten näytelmään ja Christopher Isherwoodin tarinaan. Musiikin on säveltänyt John Kander, teksti on Joe Masteroffin ja laulujen sanat Fred Ebbin kirjoittamat. Suomennos on Esko Elstelän, laulujen suomennos Jukka Virtasen.

Olen nähnyt Cabaret-musikaalin ainakin kaksi kertaa aikaisemmin muualla. Odotukset olivat korkealla, enkä pettynyt, sillä esitys oli todella vauhdikas ja vaikuttava.Väliajalla kuulin erään miespuolisen katsojan arvelevan, että esitys kuvasi rappiota, jonka sitten oli pakko lopulta päättyä. Hän ei selvästikään nähnyt sitä elämäniloa, joka KitKat-klubilla esityksen alkupuolella väikkyi. Sitten ilon takaa löytyi muutakin. 

Tuntuivat ikävän ajankohtaiselta sentapaiset vuosanat kuin "Tuollaista ikävää politiikkaa, kuka sellaista jaksaa seurata" tai "eivät ne pääse valtaan eikä sellaista voi tapahtua".