Kauhufantasiaa lapsille

Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu.
(Goth Girl and the Ghost of a Mouse, 2013.) Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Liitteenä Muuan hiiri muistelee, suom. Kristiina Drews. Gummerus, 2015.

Ada Gootti asuu isänsä lordi Gootin kanssa Kalmatollon kartanossa. Hiiren haamun tapaaminen muuttaa Adan elämän...

Nuorelle lukijalle kiva, goottihenkinen kertomus. Aikuiselle intertekstuaalista ilottelua 1800-luvun kirjallisuuden ja henkilöiden parissa.

Taikuuden maailmassa

Diana Wynne Jones: Taikuuden taakka. (The Pinhoe Egg, 2006.) Suom. Ville Viitanen.  Chrestomancin maailmat 3. WSOY, 2011.
Diana Wynne Jones: Kohtalon koukkuja. (Conrad's Fate, 2005.) Suom. Ville Viitanen.  Chrestomancin maailmat 4. WSOY, 2012.


Diana Wynne Jones (1934-2011) kuuluu suosikkikirjailijoihini. Ilahduin huomatessani, että "Chrestomancin maailmoja" on suomennettu lisää. Luin nämä molemmat heti niiden ilmestyttyä, mutta nyt näin ne taas kirjastossa ja halusin lukea uudelleen. Lukukokemus oli edelleen mainio.

Chrestomancin tehtävänä on Diana Wynne Jonesin luomassa maailmassa valvoa taikuuden käyttöä. Tällaisen valvojan on itsekin oltava taikakyvyiltään poikkeuksellisen voimakas. Lisäksi Chrestomancilla on yhdeksän henkeä. Tämä johtuu siitä, että rinnakkaismaailmoja on yhdeksän, ja jokaisessa elävät "samat" henkilöt, paitsi joissakin tapauksissa, joissa muiden maailmojen vastineet ovat jääneet syntymättä ja yksi saanut kaikkien henget.

Taikuuden taakassa Noidan veljestä tuttu Kissa Chant on edelleen lapsi ja koulutettavana Chrestomancin linnassa. Lähikylässä tapahtuu kaikenlaista outoa, vanha Muori sekoaa, metsät tuntuvat kummallisilta ja Kissan saamasta munasta kuoriutuu oikea aarnikotka. Mukana on hienosti monenlaista arkista taikuutta sekä suurta taikuutta, joka vaikuttaa enemmän tai vähemmän jokaisen elämään.

Kohtalon koukkujen päähenkilö Conrad haluaisi jatkaa koulunkäyntiä, mutta hän joutuu menemään palvelukseen paikalliseen kartanoon. Tämä johtuu siitä, että hänellä on rasituksenaan poikkeuksellisen paha karma. Alfred-enon tietojen mukaan Conradin karman aiheuttaja asuu kartanossa ja Conradin pitää tappaa tämä vapautuakseen kirouksesta - muuten Conrad itse kohtaa kuoleman vielä ennen vuoden loppua. Kartanossa ei kaikki ole aivan kunnossa eikä oikein mikään ole sitä, miltä se näyttää...
Chrestomancia tarvitaan täälläkin.

Diana Wynne Jones kuvaa mainiosti maailmoja, joissa taikuus on normaalia, tavallista, hyödyllistä ja koukuttavaa. Jonesin henkilöt eivät läheskään aina ole yksioikoisen hyviä tai pahoja. Pahimmat konnat ovat kuitenkin ahneita ja itsekkäitä eivätkä piittaa muista. Fantasiaa parhaimmillaan!
                       

Odininlapsi

Eipä ole pitkään aikaan tullut kirjoitetuksi tänne, on ollut monenlaista muuta kirjoittamista (ja on edelleenkin, kalmanlinjoja pukkaa). Muutama sana kuitenkin.

Siri Pettersen: Odininlapsi. Suom. Eeva-liisa Nyqvist. Jalava, 2015. 

Siri Pettersen kävi Suomessa juhlistamassa Korpinkehät-trilogian ensimmäisen osan suomennoksen ilmestymistä. Hän esiintyi pääkaupunkiseudulla useassakin paikassa, mutta minä osallistuin vain varsinaiseen kirjan julkistustilaisuuteen.

Julkistustilaisuus oli sellainen aika perinteinen: tarjoilua, kirjailija kertoi kirjastaan, sai tehdä kysymyksiä ja sitten haastatella ihan erikseen. Minulla oli se etu, että olin saanut kirjan jo etukäteen ja olin myös lukenut sen. Plussana tietysti, että pidin kirjasta, olisi ehkä ollut harmillista osallistua, jos kirja olisi ollut pettymys.

Kirjan ja koko sarjan kannet ovat kirjailijan itsensä suunnittelemat, hän on ammatiltaan graafinen suunnittelija. Hän sanoi, että ennen kirjan ilmestymistä hän olisi ollut valmis tarvittaessa tekemään kompromisseja sisällön suhteen, mutta ei kansien.

Kannet, varsinkin tämän ensimmäisen katkaistu häntä, on herättänyt sekä ihastusta että inhoa. Mutta erottuhan tämä kansi edukseen monista sellaisista fantasiakirjoista, joiden kannet ovat täynnä genreen kuuluvaa rekvisiittaa.

Kirjan sisällöstä sen verran, että tapahtumat sijoittuvat paikkaan, jota asuttavat ihmisenmuotoiset hännälliset olennot, jotka eivät ole ihmisiä. Päähenkilö Hirka on peräisin toisesta maailmasta, hänellä ei ole häntää eikä yhteyttä Mahtiin, eräänlaiseen taikuuteen. Hän joutuu pakenemaan henkensä edestä eikä aina tiedä, kuka on ystävä, kuka vihollinen. Hirkan elämään sekoittuvat poliittiset kuviot, joku pyrkii valtaan, toinen säilyttämään valtansa, kolmas on valmis luopumaan vallastaan totuuden hyväksi.

Pidin siis tästä kirjasta. Trilogian kaksi seuraavaa osaa ilmestyvät ensi vuonna, toinen keväällä, toinen syksyllä. Ehkä nyt juuri ja juuri jaksan odottaa...



Kuvassa suomentaja Eeva-Liisa Nyqvist ja Siri Pettersen.

Haudan takaa...

Charlaine Harris: Väristyksiä haudan takaa. (An Ice Cold Grave, 2007.) Suom. Sari Kumpulainen. Harper Connelly -sarja, 3. Gummerus, 2015.

  Charlaine Harrisin uusi, neliosainen Harper Connelly -sarja ei sisällä vampyyreita, mutta kuolleiden parissa liikutaan edelleen. Harper Connelly on nuori nainen, joka on salamaniskun seurauksena saanut kyvyn aistia kuolleita. Hänet kutsutaan etsimään vainajia ja joskus myös arvioimaan vainajien kuolintapaa, sillä hän saa välähdyksiä kuolleiden viimeisistä hetkistä. Harper matkustaa ympäri Yhdysvaltoja velipuolensa Tolliverin kanssa, joka hoitaa käytännön asioita ja myös tukee Harperia silloin, kun kuolleiden kanssa seurustelu käy liian rankaksi. 

Tolliver ja Harper eivät ole todellisuudessa mitään sukua, vaikka Tolliverin isä ja Harperin äiti ovat olleet naimisissa ja heillä on yhteisiä sisarpuolia. Lapsuus on ollut traumaattinen, sillä alkujaan hyväosaiset ja menestyneet juristivanhemmat elivät huumeitten ja rikosten maailmassa. Harper, hänen sisarensa sekä Tolliver ja hänen veljensä yrittivät parhaansa mukaan hoitaa kahta yhteistä pikkusisarustaan ja pitää kulisseja yllä, että lapset saisivat pysyä yhdessä. Kaiken lisäksi Harperin sisar Cameron on siepattu koulumatkalla eikä häntä ole koskaan löydetty. Harper joskus pohtiikin, osuuko hän vielä joskus löytämään myös Cameronin ruumiin. Harperin ja Tolliverin suhde on läheinen, mutta myös kompleksinen.

Kirjoissa on mukana kohtalainen ripaus salapoliisiromaania, sillä jokaisessa kirjassa on tapahtunut myös murha ja joskus useampiakin. Harper vainajien löytäjänä on aina hengenvaarassa, koska hän on uhkana vielä paljastumattomalle murhaajalle. Harris kirjoittaa erityisen uskottavasti ihmisten suhtautumisesta Harperin toimintaan: häntä pidetään huijarina tai kummajaisena ja häntä myös paheksutaan, koska hän ottaa työstään palkkion.

Charlaine Harris on tullut tunnetuksi maailmanmenestykseksi nousseesta Sookie Stackhouse -sarjasta, joka esitteli lukijoille vaaralliset ja houkuttelevat vampyyrit ja johon pohjautui suosittu True Blood -televisiosarja.  Harper Connelly -sarja kiinnostanee jo kirjailijan vuoksi vampyyriromanssien lukijoita, vaikka kirjat ovat melko erilaisia eivätkä erityisen kevyttä luettavaa. Esimerkiksi juuri tässä kolmannessa osassa selvitettävät murhat ovat sadistisen sarjamurhaajan työtä. Sarjan neljäs ja viimeinen osa ilmestyy keväällä 2016. 

Arviotekstini ilmestyy Onnimanni-lehdessä.

Kansanperinnevaikutteista fantasiaa

Mervi Heikkilä: Louhen liitto. Haamu, 2015.
Teoksessa Louhen liitto Mervi Heikkilä yhdistää fantasiaa, kansanperinnettä ja noituuden historiaa onnistuneesti kokonaisuudeksi. Tulkinta Louhen olemuksesta on myös virkistävä. Suosittelen!

Kirjassa on 149 sivua, se on pehmäkantiunen eli vaikuttaa vielä pienemmältä ja helppolukuisemmalta, mikä voi olla esimerkiksi koulukäytössä etu. Kansi on jotenkin hiukan mitäänsanomaton, hyvät ainekset kyllä mukana.

Varsinainen arvioni kirjasta ilmestyy Onnimanni-lehdessä, joten ei nyt tämän enempää. 

Suutelisitko sammakkoa?

Anna Hallava: Sammakkoprinsessa. WSOY, 2015.




Päähenkilö Ofelia saa 14-vuotispäivänään kuulla olevansa äitinsä puolelta keiju ja saaneensa kummilahjaksi tosirakkauden. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokainen poika, jota Ofelia suutee, muuttuu sammakoksi. Harmillinen tilanne tytölle, joka on juuri valmistautunut ahkerasti ensisuudelmaa ja kaikkia sitä seuraavia suudelmia varten. Kiva poikakin on jo katsottuna, vaikka ei ehkä ihan yhtä innokkaana.

Sammakkoprinsessa on nuorille lukijoille suunnattu kirja, jossa hauska yhdistelmä satua, fantasiaa, koulumaailmaa ja chick litiä.

Tästäkin kirjasta ilmestyy varsinainen arvio Onnimanni-lehdessä.

Jugoslavia ja Suomi

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia. Otava, 2014.

Ostin tämän kirjan Kirjan ja ruusun päivänä, kun halusin tavallaan osaltani tukea kirjallisuuden julkaisemista. Valitsin pitkään, mutta lopulta päädyin Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saaneeseen Statovcin Kissani Jugoslavia -teokseen. Kirja jäi kuitenkin hyllyyn odottamaan vuoroaan, vasta nyt sen luin.

Yksinkertaisesti täytyy sanoa, että tämä kirja on palkintonsa ansainnut. Se on kiinnostava ja hämmentävä ja ennenkaikkea antaa ajattelemisen aihetta. Muiden ansioittensa lisäksi kirjaa kuvaa suomalaisia maahanmuuttajien näkökulmasta ja osoittaa samalla, etteivät maahanmuuttajatkaan toden totta ole kaikki yhdesta muotista. Mistään valistusjulkaisusta ei kuitenkaan ole kysymys, Kissani Jugoslavia on vahva ja oikea romaani. Suosittelen.