Poirot ratkaisee jälleen

Sophie Hannah: Nimikirjainmurhat (The Monogram Murders) suom. Terhi Vartia. WSOY, 2014.

Agatha Christien tuotannon ystävänä olen tietenkin kuullut, että Hercule Poirot -tarinoita kirjoitetaan lisää. En kuitenkaan ole ollut niin kiinnostunut, että olisin etsinyt niitä luettavakseni. Kirjastossa tuli kuitenkin vastaan tämä Nimikirjainmurhat, ja tartuin siihen kiinnostuneena. 

Hercule Poirotin kanssa rikoksia ratkoo nuori Scotland Yardin etsivä nimeltä Edward Catchpool. Nimikirjainmurhat muistuttaa monessa mielessä hyvin Agatha Christien dekkareita, mutta Catchpool ei ole christiemainen päähenkilö, vaan ehkä paremmin hannahmainen. Kirjoja on nyt jo tullut toinenkin (Suljettu arkku) ja tiettävästi ainakin kolmas olisi tulossa. Catchpool vaikuttaa henkilöltä, joka saattaa kasvaa ja monipuolistua uusien kirjojen myötä - tosin henkilökohtaisesti en toivo tämäntapaisessa dekkarissa käsiteltävän kovin paljon rikoksen selvittäjän ongelmia.

Kolme henkilöä löydetään kuolleina hotellista - samaan aikaan Hercule Poirot tapaa nuoren naisen, joka pelkää henkensä edestä, mutta vakuuttaa ansaitsevansa sen, mitä on vääjäämättä tulossa. Hercule Poirot tarttuu ohjaksiin ja alkaa selvittää rikosta tai rikoksia. Tapahtumat kietoutuvat yhteen menneisyyden kanssa, yksi jos toinenkin näyttää syylliseltä, kuten asiaan kuuluu. Suurella mielenkiinnolla luin kirjan loppuun, vaikka pidin kyllä kirjan alkupuolesta enemmän kuin loppuosasta. 

Viikon kirja

 Viikon kirja

McCloud, Scott 1994. Sarjakuva − näkymätön taide. (Understandind comics − the invisible art, 1993.) Helsinki: The Good Fellows. 

Viikon kirja on sarjakuvamuotoinen tietokirja sarjakuvasta. On jo melko vanha, mutta pätevä ja paljon käytetty edelleen. Olen tätä lukenut jo paljon kauemmin kuin viikon verran, sillä käytän tätä lähteenä tekeillä olevassa, sarjakuvaa käsittelevässä artikkelissani. 

Russell & Holmes selvittävät

Laurie R. King: Oikeuden talo. Book Studio, 2003.

Tämän otin omasta hyllystäni. Minua viehättää asetelma, jossa aviopari Sherlock Holmes ja Mary Russell toimivat yhdessä selvittäen rikoksia. King on kirjoittanut näitä Mary Russell -kirjoja parikymmentä (sarja jatkuu edelleen), mutta niistä ei taida olla suomennettu muita kuin tämä yksi. Laurie R. King (s. 1952) on saanut aika tavalla palkintoja kirjoistaan, joten ehkä joku kustantaja vielä tarttuu näihinkin kirjoihin.  (Eilisen päivityksen Kate Martinelli -dekkareita on viisi, ne on kaikki suomennettu.)

Tämä sarja on nimenomaan Mary Russell -sarja, vaikka mukana on varsin keskeisesti myös eläkkeellä oleva Sherlock Holmes. Kirja sijoittuu ensimmäisen maailmansodan jälkeisen ajan Englantiin. Keskeisiä teemoja ovat velvollisuus, oikeudentunto ja ahneus sekä tietenkin rikokset, joista yksi on niin kauhea, että sitä on vaikea ajatella. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.

Kuka on murhaaja?

Laurie R. King: Pyhimys vai paholainen? Book Studio, 1995.

Tämä dekkari osui käsiini kirjastossa. Etsin kirjailijan toista teosta, jota ei ollut saatavana, joten lainasin tämän, vaikka muistelinkin lukeneeni kirjan joskus ennen.

Kolme pikkutyttöä on murhattu ja ruumiit ovat löytyneet seudulta, jossa asuu aikanaan pikkutytön murhasta tuomittu nainen. Vaun Adams on päässyt vankilasta jo vuosia sitten ja on nykyään arvostettu taiteilija. Onko hän jälleen syyllinen?

Juttua tutkii kaksi poliisia, Al Hawkin ja Kate Martinelli, ja kertomus etenee pääosin Katen näkökulmasta. Kate asuu rakastamansa naisen kanssa, se on hänestä ihanaa mutta hän ei ole valmis paljastamaan asiaa kenellekään.

Tämä on hyytävän hyvä dekkari. Vaikka muistinkin juonesta yhtä jos toista, en malttanut laittaa kirjaa pois ennenkuin pääsin loppuun.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Uusi vuosi, uudet kujeet...

...niinhän sitä voisi ajatella. Mutta ei, jatkan samoin kuin ennenkin: kirjoitan joitakin muistiinpanoja lukemistani kirjoista aina kun muistan ja ehdin. Tässä blogissa voin arvioida kirjoja täysin subjektiivisesti ja todeta vain, että pidin tai en pitänyt jostain kirjasta perustelematta sen kummemmin. Tämä on myös ajankäytöllinen kysymys, sillä ajattelen tätä blogia yhä enemmän sellaisena lukupäiväkirjana, johon voin merkitä lukemiani kirjoja myös nopeasti muutaman sanan kommentilla varustettuna. Toisinaan taas voin kirjoittaa pitkästikin, tilanteesta riippuen. Kuten ennenkin, kirjoitan joskus satunnaisesti myös muusta kuin kirjoista, esim. teatteriesityksistä tai tapahtumista.
Kirjojen kansikuvat otan tavallisesti suoraan kustantajan/kirjakaupan sivuilta. Vaikka valokuvaan muuten paljon, en ryhdy sommittelemaan kauniita kirjakuvia.

Sellaista muutosta olen ajatellut, että yritän nimetä joka viikko "viikon kirjan", joka on jollakin tavoin tärkeä ko. viikolla tai ehkä vain satunnainen lukukokemus.


Aloitan vuoden kirjalla, jonka luin uudenvuodenyönä: Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1813. Olen tietenkin lukenut tämän joskus, varmaan useammankin kerran aikaisemmin, mutta nautin silti aivan tavattomasti. Kirjasta on ilmestynyt suomeksikin useita käännöksiä, siitä on myös tehty useita televisiosarjoja ja elokuvia. Kirja on siis viehättänyt muitakin lukijoita ja sen tunteminen kuuluu tavallaan yleissivistykseen, onhan toki tiedettävä, mitä merkitsee esim. viittaus johonkin henkilöön Mr. Darcyna.

Joulunajan lukemista 3: Nokisen tomumajan arvoitus

 

Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus. Bazar, 2017.

Flavia de Luce on hurmaava tuttavuus, joten kysyttäessä esitin toiveen saada tämän uusimman joululahjaksi. Kirja olikin sitten mieluisa jouluyön lukukokemus.

Sarja sijoittuu 1950-luvulle, ja päähenkilö Flavia de Luce on tässä kirjassa kaksitoistavuotias. Hänet on lähetetty meren yli Kanadaan samaan oppilaitokseen, jota hänen äitinsäkin on käynyt. Ruumis löytyy heti ensimmäisenä yönä, mutta koulunkäynti rajoittaa Flavian mahdollisuuksia murhatutkimuksiin. Onneksi kemianopettajana on nainen, jota on epäilty miehensä myrkyttämisestä, siis Flavialle mitä kiinnostavin tuttavuus.

Flavian seikkailut ovat mielenkiintoista luettavaa ja Flaviassa on paljon sellaista, joka saa samastumaan tytön ajatuksiin (tosin ei aivan kaikkiin!). Kirjasarjan taustalla oleva iso salainen kuvio on vielä aika epämääräinen, enkä kaikilta osin oikein pidä kirjailijan ratkaisuista (jos ne johtavat sellaisiin asioihin kuin arvelen). Seuraava osa, Kolmasti naukui kirjava kissa, ilmestyy suomeksi maaliskuussa 2018. Ilman muuta lukulistalla.

Joulunajan lukemista 2: Väärän kissan päivä.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä. Atena, 2017.

Äiti on kuollut hoitokodissa, mutta näyttääkin heräävän henkiin ja karkaa omille teilleen. Poika lähtee etsimään äitiä kaupungista, jossa parhaillaan vietetään suurta karnevaalia ja joka paikka on täynnä ihmisiä. Äidin löytäminen nopeasti on kuitenkin hyvin tärkeää, kysymys on elämästä ja kuolemasta.Lehdistö odottaa  suuria paljastuksia, mutta äidin löytäminen on tärkeämpää.

Muistaminen, kertominen, tietäminen... Mitä on oikeasti tapahtunut? Haihtuvatko tapahtumat, jos dementikko ei enää muista? Voiko saman asian muistaa monella eri tavalla? Voiko läheisenkään ihmisen tuntea ihan todella? Miksi joka paikassa on kissoja?

Väärän kissan päivä sisältää muistelua, mieliin palauttamista, historiaa, etsintää ja  takaa-ajoa.  Kirja on aika onnistunut sekoitus monenlaisia aineksia. Loppuun mahtui vielä yllätyksiäkin. Niistä osan olisi ehkä voinut arvata, jos olisi ollut kyllin tarkkaavainen. Kirjassa on paljon sellaista, mikä jää kiinnostavasti kutkuttelemaan mieleen.