Avaruusseikkailuja

Osmo Ilmari: Uhka avaruudesta. WSOY, 1956.
Osmo Ilmari: Kadonneet kuussa. WSOY, 1957.
Osmo Ilmari: Siriuksen lähettiläs. WSOY, 1958.

Osmo Ilmari: Planeetta Logos. WSOY, 1959.

Osmo Ilmari Lampinen (2.10.1927−6.7.1999) oli toimittaja ja tieteiskirjailija, joka käsikirjoitti ja ohjasi myös muutamia lyhytelokuvia. Hän julkaisi 1950-luvulla salanimellä Osmo Ilmari neljä nuorten tieteisromaania, jotka ilmestyivät WSOY:n Nuorten Toivekirjasto -sarjassa. Kolmessa ensimmäisessä kirjassa päähenkilöitä ovat suomalainen Jaakko ja hänen irlantilainen ystävänsä Patrick. Neljäs kirja, Planeetta Logos, on täysin itsenäinen romaani.

Nämä olivat suosikkejani lapsena! Luin ne nyt uudelleen osana erästä projektia ja kyllä niissä vielä jotain viehätystä oli. Ehkä eniten nostalgiaa kuitenkin.

Vierailla mailla

Ursula K. Le Guin: Muistamisen taito. (Powers, 2007.) Suom. Kristiina Rikman. WSOY, 2008.


Ursula Kroeber Le Guin (21.10.1929−22.1.2018) oli yhdysvaltalainen kirjailija, jonka tunnetuimmat teokset ovat vuonna 1969 julkaistu Pimeyden vasen käsi ja vuosina 1968−1974 julkaistu Maameri-trilogia. Muistamisen taito on Läntisen rannan aikakirjat -trilogian kolmas osa. Kirja on saanut Nebula-palkinnon.

Arcan talossa orjiakin kohdellaan hyvin. Gavir, hänen sisarensa Sallo ja muut sopivanikäiset orjalapset istuvat talon lasten kanssa yhteisillä koulutunneilla ja leikkivät yhdessä. Orjilla on toki työnsä, mutta lapsille jää myös vapaa-aikaa. Gaviria koulutetaan opettajaksi, sopivan iän saavuttanut Sallo lahjoitetaan talon vanhimmalle pojalle Yavenille, jota Sallo on rakastanut lapsesta saakka.

Kaikki on siis hyvin, vaikka tietenkin orjien ja talon väen välillä on olemassa selvät rajat, joita ei koskaan voi ylittää. Sallokin tietää, että jos hän saa lapsen, se myydään pois, ja että aikanaan Yavenin on otettava oikea puoliso. Mutta sitten tapahtuu pahoja asioita, joita Gavir on jo aikaisemmin nähnyt, sillä hän ”muistaa” asioita, joita ei ole vielä tapahtunut. Gavir joutuu lähtemään, mutta minne karannut orja voi mennä?

Le Guin on aina varma lukunautinto, eikä tämä ollut pettymys. Usein fantasiaa lukiessa olen sitä mieltä, että olisi taas voinut vähän tiivistää, mutta tässä tuli päinvastainen tunne: loppuosan tapahtumiin olisi voinut käyttää enemmänkin sivuja.

Soita minulle, Helena!

Helenan nimipäivän kunniaksi tämä:


Aino Räsänen: Soita minulle, Helena! Karisto, 2010 (27. painos). Alkuteos on ilmestynyt vuonna 1945.

Aino Alina Räsänen (os. Heikkinen, 23.10.1910−14.9.1995) oli opettaja ja kirjailija. 12-osaisen Helena-sarjan lisäksi Räsänen kirjoitti toistakymmentä muuta romaania. Soita minulle, Helena! -kirjasta on otettu vuosien mittaan ainakin 28 painosta. Neljästä ensimmäisestä Helena-kirjasta on tehty myös elokuva.


Kaunis Helena Parola tulee kansakoulunopettajaksi maalaispitäjään ja kihlautuu Rannanpihan isännän kanssa. Naapurissa asuu kuitenkin komea Junkkerin Jari, joka mieltyy Helenaan, ja tunne on molemminpuoleinen...

Tämä rakkaustarina on aikanaan ollut klassikko, mutta ehkä lienee jo unohtunut. Kirjan (ja elokuvan) nimi taitaa kuitenkin olla monelle tuttu.

Muinaista Egyptiä

Wilbur Smith: Joen jumala. Suom. Ilkka Terho. Otava, 1993.

Wilbur Smith (s. 9.1.1933) syntyi Pohjois-Rhodesiassa (nyk. Sambia) ja monet hänen kirjoistaan ovat Afrikkaan sijoittuvia sukusaagoja. Joen jumala on poikkeus sijoittuessaan muinaiseen Egyptiin.

Egyptissä, 1700-luvulla eaa. elää Taita, mahtavan suurvisiiri Intefin monitaitoinen orja. Kaunis Taita on ollut Intefin rakastettu, ja Intef on tehnyt hänestä eunukin huomattuaan, että Taita on kiinnostunut myös naisista. Silti Intef arvostaa Taitan työtä. Vaikka Taita on orja, Intef sallii hänen kerätä myös itselleen varallisuutta, koska Taita hoitaa Intefin asioita erittäin hyvin. Taita on myös Intefin ainoan tyttären Lostriksen opettaja ja uskottu. Hän toivoisi tytön saavan rakastamansa miehen puolisokseen, mutta se ei näytä mahdolliselta, kun itse faarao kiinnittää katseensa kauniiseen tyttöön.

Ei tämä vedä vertoja Sinuhelle, mutta  ihan viihdyttävää lukemista kuitenkin.