Runsaan viikon sisällä käyn katsomassa kolme esitysta Turun kaupunginteatterissa ja aion kirjoittaa jokaisesta muutaman sanan. Kaksi näytelmistä pohjautuu kirjoihin, joista olen pitänyt, ja aikaisemmin pari kertaa näkemäni Cabaret on ollut vaikuttava. Odotan siis innolla!
Esitykset ovat siis Solaris, Pikku naisia ja Cabaret. Kaikilta odotan paljon.
Ja vielä yksi Tähtifantasiaehdokaskirja: Marko Hautalan Kuolleiden valssi (Tammi). Kysymyksessä ei ole romaani, vaan kymmenen novellin kokoelma. Lopussa ovat jälkisanat, joissa kirjailija avaa novellien taustoja.
Kun bensa loppuu syrjäkulmilla, voi tapahtua mitä vain, kuten novellissa ”Pitkä kuuma kesä”. Seuraavassa novellissa, ”Saurin hiljaisuus”, kuunnellaan yöradiota. Novelli ”Maanalainen Niili” sijoittuu Luxoriin, jossa olen käynyt, mutta onneksi minulle ei osunut kohdalle ihan sellaista kuin novellissa.
”Koskaan ei täyty se kaipuu” on sekä novellin että kadonneen vanhan elokuvan nimi. Novellissa on jonkinlaista puoleensavetävää nostalgiaa. ”Käärmetaajuus”-novellissa soi musiikki ihan korvamadoksi saakka. ”Teurastajan paradigmassa” tilapäisen toimistoapulaisen palkkaaminen ei osu ihan nappiin.
”Morsionsalmi” on vanhan tarina-aihelman onnistunut uusi sovellus. Nettikeskustelu laineilee, kun Välimeren maissa tapahtuu jotain outoa novellissa ”Hänen vihansa päivä”. Kysymys, voiko koira olla liiankin uskollinen, tulee mieleen ”Loki”-novellista. Novellissa ”Varpaat” reppureissajilla on mahdollisuus päästä näkemään jota aivan poikkeuksellista.
Monet tarinat lähtevät liikkuulle tutun oloisesta asetelmasta, mutta sitten tuleekin yllättävä käänne. Henkilökohtaisesti pidin erityisesti novelleista ”Koskaan ei täyty se kaipuu” ja ”Morsionsalmi”. Myös ”Varpaat” oli kiinnostava.
Tähtifantasiaehdokkaisiin kuuluu myös Mariana Enriquezin Yö kuuluu meille (WSOY). Kirjan on suomentanut Sari Selander, sivuja siinä on 651.
Jostain syystä olin kuvitellut, että kysymyksessä on vampyyrikertomus, mutta niin ei ole. Kertomuksessa on mukana yliluonnollisia voimia, kuolleiden näkemistä, rituaalimagiaa, vallanhimoa, ystävyyttä ja sukuvihaa sekä Argentiinan väkivaltaista lähihistoriaa.
Haluaisin kirjoittaa kirjan tapahtumista, mutta jätän juonipaljastukset tekemättä. Asioita kuvataan monen henkilön näkökulmasta, mutta keskeinen henkilö on Gaspar, nuori poika, jonka varalle monella on suunnitelmia. Yliluonnollisen kuvauksessa pidin siitä, ettei ihmisille ollut ilman muuta selvää, mistä oli kysymys ja millaiset keinot olisivat toimivia.
Tämä kirja kyllä imaisi mukaansa. Pidän kyllä myös fantasiamaailmoista, mutta tässä yliluonnollinen moninaisine oheisilmiöineen oli sijoitettu hyvin todelliseen maailmaan. Henkilöhahmot ja ihmissuhteetkin olivat monisärmäisiä ja rosoisia.
