Ja vielä yksi Tähtifantasiaehdokaskirja: Marko Hautalan Kuolleiden valssi (Tammi). Kysymyksessä ei ole romaani, vaan kymmenen novellin kokoelma. Lopussa ovat jälkisanat, joissa kirjailija avaa novellien taustoja.
Kun bensa loppuu syrjäkulmilla, voi tapahtua mitä vain, kuten novellissa ”Pitkä kuuma kesä”. Seuraavassa novellissa, ”Saurin hiljaisuus”, kuunnellaan yöradiota. Novelli ”Maanalainen Niili” sijoittuu Luxoriin, jossa olen käynyt, mutta onneksi minulle ei osunut kohdalle ihan sellaista kuin novellissa.
”Koskaan ei täyty se kaipuu” on sekä novellin että kadonneen vanhan elokuvan nimi. Novellissa on jonkinlaista puoleensavetävää nostalgiaa. ”Käärmetaajuus”-novellissa soi musiikki ihan korvamadoksi saakka. ”Teurastajan paradigmassa” tilapäisen toimistoapulaisen palkkaaminen ei osu ihan nappiin.
”Morsionsalmi” on vanhan tarina-aihelman onnistunut uusi sovellus. Nettikeskustelu laineilee, kun Välimeren maissa tapahtuu jotain outoa novellissa ”Hänen vihansa päivä”. Kysymys, voiko koira olla liiankin uskollinen, tulee mieleen ”Loki”-novellista. Novellissa ”Varpaat” reppureissajilla on mahdollisuus päästä näkemään jota aivan poikkeuksellista.
Monet tarinat lähtevät liikkuulle tutun oloisesta asetelmasta, mutta sitten tuleekin yllättävä käänne. Henkilökohtaisesti pidin erityisesti novelleista ”Koskaan ei täyty se kaipuu” ja ”Morsionsalmi”. Myös ”Varpaat” oli kiinnostava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti