Tunteva planeetta

 Teatteria: Solaris, Turun kaupunginteatteri

David Greigin kirjoittama ja Aleksi Milonoffin suomentama näytelmä on vuodelta 2019 pohjautuu . Stanislaw Lemin romaaniin (1961). 

Luin Stanislaw Lemin Solariksen joskus teini-ikäisenä ensimmäisen kerran ja se kyllä teki vaikutuksen. Olen palannut kirjaan uudelleen muutaman kerran, se kyllä keskeisitä osin kestää aikaa. Myös Tarkovskin elokuvan olen nähnyt, siinäkin oli joitain vaikuttavia kohtauksia, jotka jäivät mieleen.  

Teatterissa: osallistuin teosavaukseen, jossa ohjaaja ja kaksi päänäyttelijää kertoivat ajatuksiaan. Se oli mielenkiintoista, nykyään taitaa tällaisia olla lähes kaikkien näytelmien kohdalla.

Minulla osui oma teatterikokomus mukavasti samaan päivään kuin teosavaus. Tiesin jo  etukäteen, että näytelmässä Kelvin on nainen ja kuollut rakastettu Harey on mies, Ray. Kyllä se toimi näinkin päin. 

Lavastus oli hieno, kaakeloitu avaruusasema ylös ja alas liikkuvine osineen vei katsojat erilaiseen paikkaan, kliiniseen tutkimuskeskukseen, jossa välillä katsottiin planeetan pintaa, välillä kuolleen tutkijan muistiinpanoja. Tutkijoilla oli kaikilla oma näkemyksensä siitä, mistä oli kysymys.

Mainio, ajatuksia herättävä esitys.

 

 

Kun vuosi 2003 oli utopiaa...

Vaihteeksi vanhaa scifiä.

Stanislaw Lem: Kuoleman planeetta. (Astronauci, suom. Ilmari Raitakari.) Kansankulttuuri 1984.

 

Oman kirjahyllyn uumenista löytyi tämä, kirjastopoistona joskus hankittu. Minun kappaleeni on toinen painos, ensimmäinen suomennos ilmestyi vuonna 1960 ja alkuperäinen teos 1951.

Kirjan alussa kerrotaan, millainen maailma on vuonna 2003. Todetaan mm., että viimeisetkin kapitalistiset valtiot ovat jo vuosia sitten siirtyneet uuteen talousjärjestelmään, ja maailmassa vallitsee rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvinvointi.

Aluksi selvitetään aikanaan meteoriksi luullusta kappaleesta löytynyttä lohkaretta, joka selvästi on jostain muusta kuin meteorista peräisin. Lohkareen sisältämästä magneettinauhasta saadaan selville, että maahan kohdistuu mahdollisesti vakava uhka, joka todennäköisesti on peräisin Venuksesta.

Matkalle kohti Venusta lähtee huippualus Kosmokrator, jota on valmisteltu Marsin lentoa varten. Matkalla on mukana maailman johtavia tiedemiehiä (nimenomaan miehiä, naisia ei ole juuri kirjassa mainittu). Lento kiertää kuun takaa, ja matkan 31. päivänä alus laskeutuu Venuksen pinnalle...

Kirja on ns. kovaa scifiä, jossa on paljon tieteellisen tutkimuksen ja keksintöjen kuvausta. Tämä tekee kirjasta melko raskaan, varsinkin, kun kuvattu tiede vaikuttaa paikoin vanhentuneelta. Täytyy kuitenkin muistaa, että tätä kirjaa kirjoitettaessa yhtään kuulentoa ei ollut vielä tehty.

*

Olen menossa katsomaan Lemin Solaris-kirjan pohjalta tehtyä näytelmää Turun kaupunginteatteriin, ja odotan sitä kiinnostuksella, sillä Solaris kuuluu lempikirjoihini.  

Teatteria: Pikku naisia

 Teatteria: Turun kaupunginteatteri: Pikku naisia

Näytelmää pohjautuu tietenkin Louisa M. Alcottin kirjaan.

Kukapa ei rakastaisi Pikku naisia, joten tartuin tilaisuuteen, kun nämäkin liput olivat Taiteiden yön tarjouksessa. Kirjathan olen lukenut moneen kertaan, kuten suosikkikirjani yleensäkin.  

Pidin kovasti esityksestä. Mukana olivat sarjan kahden ensimmäisen kirjan keskeiset tapahtumat raikkaalla tavalla kerrottuna. Esiintyjissä ei ole moittimista, mutta erityisesti Megiä esittänyt Katariina Havukainen oli mainio ja tietenkin myös Isla Mustanoja suoriutui Jon roolista erittäin hyvin. Puvuissa nähtiin sekä viehättäviä 1800-luvun asuja että nykyaikaisempia vivahteita, mikä varmaan toi tapahtumat lähemmäs tätä päivää.