Martti Jääskeläinen: Pakotetut. Kertomus isäni ja isoisäni kohtaloista. Omakustanne, 2014.
Martti Jääskeläisen kirja Pakotetut käsittelee
kirjoittajan isän (ja vähän myös isoisän) elämänvaiheita. Isä on kertonut elämästään pojalle, joka on tehtynyt muistiinpanoja. Muistiinpanot ovat kuitenkin palaneet, joten kertomus pohjautuu siihen, mitä muistiin on jäänyt. Kirjoittaja käyttää myös lähteitä kuvatessaan historiallisia tilanteita ja toimintaa.
Kirjoittajan isä Juhana (Jukka) Jaakoppi Jääskeläinen syntyi Lappeessa vuonna 1901 perheensä toisena lapsena. Vuonna 1903 perhe muutti Karjalankannakselle Uudenkirkon Metsäkylään. Suutari-isä Olli oli lukenut Marxin oppeja ja keskusteli aiheesta mielellään. Hänet valittiin Vammeljoen-Metsäkylän työväenyhdistyksen perustavassa kokouksessa vuonna 1907 yhdistyksen puheenjohtajaksi ja hän toimi siinä tehtävässä sisällissotaan saakka.
Vuonna 1918 perheen isä Olli ja vanhin poika Paavo otettiin kirjoittajan mukaan pakolla punakaartiin, samoin vajaa seitsemäntoistavuotias poika Jukka, joka oli tarjoutunut tulemaan kaartiin sairaalloisen isänsä tilalle. Kirjan nimi Pakotetut viittaa tähän. Olli Jääskeläinen haavoittui Raudussa ja jäi vangiksi. Teloituksen pelossa hän vaihtoi henkilöllisyyspapereita vankileirillä kuolleen rivimiehen kanssa ja eli seuraavat 17 vuotta kiertelevää elämää Johannes Kaalikosken nimellä. Vuoden 1936 aikoihin hän otti oman nimensä taas käyttöön, mutta ei silloinkaan ottanut yhteyttä perheeseensä. Jukka Jääskeläisen Paavo-veli jäi myös vangiksi ja teloitettiin Raivolassa 1.5.1918. Jukan nuorempi veli Kalle siirtyi Venäjälle vuonna 1920 ja teloitettiin siellä vuonna 1938 vakoitusta syytettynä.
Jukka Jääskeläinen siirtyi punakaartista puna-armeijan sotilaaksi ja osallistui useihin taisteluihin Venäjän Karjalassa, kunnes karkasi muutaman muun suomalaisen puna-armeijan sotilaan kanssa Suomeen kesäkuussa 1920. Hänet tuomittiin valtionpetoksesta vuodeksi ja maanpetoksesta kolmeksi vuodeksi vankeuteen ja menettämään kansalaisluottamuksensa viideksi vuodeksi. Hän sai kuitenkin armahduksen maapetostuomiosta ja vapautui vankilasta keväällä 1921. Sen jälkeen hän teki välillä rehellisiä töitä, välillä mm. korttihuijauksia ja salakuljetusta, sai vankilatuomion, karkasi vankilasta ja eli väärällä nimellä useita vuosia. Ennen naimisiin menoaan hän kuitenkin palasi vankilaan ja istui tuomionsa loppuun.
Jukka Jääskeläisen elämää Suomessa kuvataan hänen kuolemaansa (1973)
saakka. Mukana ovat työpaikat, salakuljetus, uusi vankilatuomio ym. Kaikki
mainitaan, mutta kerronta jää eneimmäkseen varsin pintapuoliseksi. Lopussa on mukana jo Jukan poika, kirjoittaja, ja teksti muuttuu paikoin melko henkilökohtaiseksi muisteluksi.
Kirjoittaja kuvaa isäänsä sankarina. Isä on suurmies, jolla ei ole vikoja. Kirjoittaja itse on kirjan lopun mukaan "suuren isän mitätön poika". Kirja on kaikin puolin vahvasti asenteellinen. Sen lisäksi, että Venäjällä kaikki on huonoa, myös kertomuksen keskeisten miesten kerrotaan olleen henkisesti todella paljon vaimojaan korkeammalla tasolla.
Kirja on ammattitaitoisesti taitettu ja fontti on reilun kokoista
lukea. Teksti on hyvää suomea. Kirjassa on valokopioina pitkähköjä
asiakirjoja, joista osa on selkeitä, osa vaikeasti luettavissa. Kartat
ja useimmat valokuvat ovat harmillisesti aika epäselviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti