Suunnittelen kirjoittavani tänne joka päivä ainakin sen, mitä kirjaa olen lukuhaasteen puitteissa lukenut.
Tämän päivän teksti oli Katharina Hagenan Yö ei unohda (Minerva, 2014). Luin kirjan jo kertaalleen pari päivää sitten, mutta tänään luin sen uudelleen, kun aloin tehdä kirjasta arviota. Tämä on minulle aika tavallinen tapa: ensiluennan jälkeen merkitsen muistiin vaikutelmia, tunnelmia, kysymyksiä. Sitten luen kirjan (tai ainakin osia siitä) uudelleen ja kirjoitan arvion. Usein jätän valmiin arvion vielä odottamaan yön yli ja luen sen seuraavana päivänä. Ehkä korjaan jotain sanamuotoa ja saatan lisätä tai poistaa jotakin. Jos arvio sitten on kohtuullisen kunnossa, lähetän sen matkaan. Joskus olen hionut arvioita päiväkausia, mutta nykyään tavoitteeni on "tarpeeksi hyvä", sillä täydellisyyteen ei kuitenkaan voi päästä.
Mutta Hagenaan. Koska lähetän kirjasta tekemäni arvion julkaistavaksi, en käsittele sitä tässä kovin paljon. Totean vain, että Hagenaa on hehkutettu kovasti ja mielestäni ansaistusti. Kirjailijan edellinen teos (ja samalla ensimmäinen romaani), vuonna 2008 ilmestynyt Der Geschmack von Apfelkernen (suom. 2009 nimellä Omenansiementen maku), oli arvostelu- ja myyntimenestys. Varmasti menestysteos on tämäkin, ainakin alkukielistä teosta on ylistetty. Kirjan teemoina uni, kuolema, muistot ja menetys kietoutuvat yhteen kiinnostavien henkilöhahmojen kanssa. Pidin tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti