tämä teksti ei käsittelekään kirjaa, vaan teatteria!
Turun ylioppilasteatteri esitti Anni Mikkelssonin kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän Haurela, hankalien laulu. Ensi-ilta oli tänään, 10.10.2014.
Seilin saarella toimi naisten mielisairaala vuosina 1889-1962 ja näytelmä liittyy siihen viitteellisesti. Näytelmässä nousevat kuitenkin esille myös yleisemmin näkemykset hulluudesta, normaalista ja ei-normaalista, riittämättömyydestä - ja varsinkin naiselle sopivasta käytöksestä.
Näytelmä oli vaikuttava ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Lavastus oli onnistutta, tila oli saatu hyvin käyttöön ja oikean veden mukanaolo oli hieno oivallus. Myös puvut olivat toimivia.
"Hulluuskohtauksia", joissa kierittiin, potkittiin, nytkähdeltiin ja huudettiin, oli kovin paljon ja ne olivat turhan pitkiä, vähemmälläkin olisi ymmärretty. Näyttelijät olivat kuitenkin taitavia ja selvästi itse nauttivat esiintymisestä. Laulut - joita oli paljon - sujuivat suorastaan hämmästyttävän hyvin.
Kukaan näyttelijöistä ei ollut vähimmässäkään määrin huono, mutta muutama oli aivan erityisen vaikuttava. Karolina Vilpon esitys Kulkija-Huldana oli vakuuttavaa ammattilaisen työtä. Neko Koski oli hienosti joka eleellään sisällä roolissaan Parta-Liljana. Myös Oona Alajärven suoritus teini-ikäisenä kauhukakara-Emmana oli mainio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti