Naisnäkökulmaa poliisin työhön
Anna Jansson: Loputon uni. (Må döden sova, 2002.) Suom. Jaana Nikula.
Anna Jansson: Hopealantti. (Silverkronan, 2003.) Suom. Jaana Nikula.
Yhteisnide. Gummerus, 2014.
Ostin matkalukemiseksi Anna Janssonin kahden dekkarin yhteisniteen ja yllätyin mieluisasti. Janssonin päähenkilö on rikostutkija Maria Wern. Wern on naimisissa ja kahden lapsen äiti. Murhanselvittämisen kiemuroiden lisäksi Jansson kuvaa Wernin ponnisteluja perheen ja työn yhteensovittamisessa ja naispoliisin arkipäivää miehisessä työyhteisössä mm. seksuaalisen häirinnän kokijana.
Loputon uni -teoksessa käsitellään mm. mielenterveyttä, miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa, lapsettomuutta ja lääketieteen etiikkaa. Yhtä tärkeä kuin rikosjuoni on Maria Wernin avioliiton ja perhe-elämän kuvaus. Krister odottaa Marian ottavan päävastuun lapsista ja perheestä ja ärtyy Marian epäsäännöllisistä työajoista. Marian näkökulmasta taas Krister on itsekäs ja lapsellinenkin asettaessaan omat toiveensa aina etusijalle. Silti pariskunta rakastaa toisiaan ja pyrkii selvittämään ongelmiaan.
Kirjassa on melko paljon tapahtumia ja henkilöhahmoja, mikä hankaloittaa katkonaisesti matkakirjana lukemista. Kesken jättäminen ei kuitenkaan käynyt edes mielessä.
Hopealantissa Maria Wern työskentelee kesäsijaisena Visbyssä, jossa vietetään keskiaikaviikkoa. Kirja alkaa kiinnostavasti: "Mona Jacobssonia ei olisi syytetty avunannosta murhaan eikä häntä olisi varmaan käärmekään pistänyt, jos televisiosta olisi sinä lauantai-iltana tullut vaikka jokin romanttinen elokuva."
Mukaansatempaavaa kerrontaa, vaikka ei dekkarina ihan huippua. Loppuratkaisu oli hiukan pettymys, vaikka looginen kyllä. Vanhojen tarinoiden käyttäminen on aina plussaa.
Kahden kirjan yhteisnide oli erittäin onnistunut ostos ja pidän Anna Janssonin nimen mielessäni myös vastaisuutta ajatellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti