Mikko Karpin esikoisromaanista Väinämöisen vyö (2007) olenkin kirjoittanut jo aikaisemmin, Karpin toinen romaani Unkarilainen taulu (2008) saanee myös joskus käsittelynsä. Sateen varjo on siis Karpin kolmas romaani.
Päähenkilö Tor on eronnut mies, jonka elämä on mennyt sijoiltaan hänen pikku poikansa kadottua joitakin vuosia sitten. Lähistöllä asui tuomittu pedofiili, jonka syyllisyyttä ei kuitenkaan voitu todistaa eikä pojan ruumista ole löytynyt.
Tor viiltelee ja satuttaa itseään, jotta edes kipu saisi hänet tuntemaan, että hän on elossa. Lopulta se ei riitä, ja Tor ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Lehdistöä ja poliiseja kuohuttaa sarjamurhaaja, joka tappaa sadistisilla tavoilla pedofiileja ja muita, joihin ei lain koura ole yltänyt. Outoa vain on, että tuhruisissa valvontakamerakuvissa tekijöitä näyttää olevan useampia, eikä Tor aina itsekään muista tekemäkseen aivan kaikkia yksityiskohtia.Kirja on lohduton ja synkkä, alusta lähtien on selvää, ettei onnellista loppua voi odottaa.Loppuratkaisua osasin hiukan aavistella, mutta en täysin, yllättävääkin siinä vielä oli. Sateen varjo on vaikuttava ja kiinnostava kirja, vaikka en kyllä nosta sitä henkilökohtaisiin suosikkeihini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti