Kirja on ilmestynyt vuonna 2013 ja vaikuttanut arvioiden perusteella kiinnostavalta, mutta osui käsiin vasta nyt. Kirjastosta siis lainasin ja yhdessä yössä luin.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat suunnilleen nykyaikaan, tapahtumat loppuvat vuoteen 2017. Suomessa kaikki ei kuitenkaan ole mennyt siten kuin reaalimaailmassa tiedämme. Vähä vähältä on siirrytty kohti "eusistokratiaa", joka tarkoittaa valtion tiukkaa ohjailua terveys- ja hyvinvointikäyttäytymisessä. Alkoholi, tupakka, kahvi ja muut nautintoaineet ovat ankarasti kiellettyjä, lihan ja sokerin käyttö on säänneltyä. "Itse aiheutetut" sairaudet eivät oikeuta hoitoon pääsemistä.Miesten seksuaalitarpeiden turvaamiseksi naiset on jaettu eloihin ja morlokkeihin.1 Näistä jälkimmäiset ovat halveksittuja, lisääntymiskyvyttömiksi tehtyjä epänaisia, jotka on suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle. Eloit/eloiset ovat oikeita feminaisia: tyhmiä, lapsellisia, miehelle alisteisia. Heille on lapsesta saakka opettu prinsessa- ja hääihanteita ja avioliitto on heidän korkein tavoitteensa.
Sisarukset Manna ja Vanna (alkujaan Mira ja Vera) olivat lapsina läheiset, vaikka he ovatkin erilaisia. Mannan sydän oli suklaata, kädet lohtua täynnä ja aivot vaaleanpunaista vaahtoa. Vanna sen sijaan - no, hän oli kuin morlokki: tiedonhaluinen ja älykäs eikä piitannut ulkonäöstään. Vanna pystyi kuitenkin esittämään uskottavasti eloita, joten hän sai jäädä perheeseen.
Kiellettyjen nautintoaineiden listalla on myös chili. Sen käyttö ja salakauppa muodostavat romaanin keskeisen juonen.
Sinisalo kuvaa hienosti pelottavaa maailmaa, jossa naisen ihmisarvo riippuu siitä, miellyttääkö hän miestä. Mieleen tulevat mm. tuoreet lelukeskustelut.
1) H. G. Wells kuvasi eläimellisiä morlokkeja ja lapsenomaisia eloita romaanissaan Aikakone (1895). Sinisalo viittaa Wellsin romaaniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti