Roald Dahl: Annok iplik. (Esio Trot, 1990.) Suom. Sami Parkkinen. Art House, 2005.
Roald Dahl: Fantastic Mr. Fox. Puffin Books, 2013.
Roald Dahl: Tynkätyiset. (The Minpins, 1991) Suom. Päivi Heininen. Art House, 2015.
Roald Dahl: Iso kiltti jätti. (The BFG, 1982.) Suom. Tuomas Nevanlinna.Art House, 2016.
Roald Dahl (13.9.1916-23.11.1990) kirjoitti lapsille ja aikuisille, kirjojen lisäksi myös mm. elokuvakäsikirjoituksia. Tässä käsiteltävät teokset ovat kaikki lastenkirjoja. Tynkätyisiä lukuunottamatta niissä on Quentin Blaken kuvitus. Blaken piirrosjälki ei ole söpöä, vaan nopeasti tehdyn ja viimeistelemättömän näköistä, mutta tavattoman eloisaa. Blake on kuvittanut suuren osan Dahlin lastenkirjoista.
*
Annok iplik keroo herra Hapulista, joka on salaa rakastunut alakerran rouva Hopiaan. Herra Hapuli on kuitenkin niin ujo, ettei saa puhutuksi tunteistaan.
Rouva Hopialla on lemmikkikilpikonna, jonka hän toivoisi kasvavan isommaksi, ja kun hän mainitsee toiveestaan herra Hapulille, tämä ryhtyy toimiin. Ja kumma kyllä, salaperäinen taika saa kuin saakin rouva Hopian kilpikonnan vähä vähältä kasvamaan isommaksi.
Kirjan tapahtumat voisi kertoa muutamalla tiiviillä lauseella, mutta Roald Dahlin teksti ja Quentin Blaken kuvitus tekevät siitä kokonaisen pienen kirjan, varsin hauskan sitä paitsi.
*
Fantastic Mr. Fox -kirjan ostin Torontosta, lasten kirjakaupasta, ikään kuin matkamuistoksi. Luin sen siis englanniksi eikä käännöksenä. Alkujaan kirja on vuodelta 1971.
Laaksossa asui kolme farmaria, kaikki ahneita ja epämiellyttäviä miehiä. Farmari Boggis kasvatti kanoja, joita hänellä oli tuhansittain. Farmari Bunce kasvatti ankkoja ja hanhia. Farmari Beanilla oli kalkkunafarmi, minkä lisäksi hänellä oli valtavasti omanapuita. Omenoista valmistettiin maankuulua siideriä.
Kettu kävi joka ilta nappaamassa linnun joltakin farmilta. Hän kysyi vaimoltaan, mitä tämä toivoi, ja toi toiveen mukaan perheelleen milloin kananpoikia, milloin hanhipaistia.
Farmarit inhosivat kettua ja yrittivät turhaan jahdata sitä. Lopulta farmari Bean keksi, että heidän pitäisi mennä yhdessä ketun kololle ja ampua kettu heti, kun se tulee ulos. Näin tehtiin, mutta kettu huomasi väijyjät viime tingassa ja ehti livahtaa takaisin luolaansa. Miehet jäivät vahtiin, mutta kun kettua ei kuulunut, he alkoivat kaivaa luolaa auki. Kettuperhe kaivoi hädissään luolaa yhä syvemmäksi, miehet tulivat lapioineen perässä, ja kun lapiotyö ei tuottanut tulosta, haettiin paikalle kaivurit. Kettuperheen kohtalo näytti sinetöidyltä, mutta kekseliäs herra kettu keksi hienon suunnitelman, joka auttoi myös alueen muita villieläimiä.
*
Tynkätyiset on alkujaan ilmestynyt hiukan Roald Dahlin kuoleman jälkeen. Päähenkilö Villen äiti kieltää häntä tekemästä mitään mielenkiintoista, ja kaikki, mitä hän sai tehdä, oli ikävystyttävää. Eräänä päivänä Ville lähtee kuitenkin luvatta Turmiometsään, jossa hänen äitinsä mukaan asuu mitä kauheimpia olentoja. Jokin hirveä olento lähteekin ajamaan Villea takaa, mutta poika onnistuu kuin ihmeen kaupalla pääsemään puuhun pakoon.
Villen ällistykseksi puussa on pieniä asuntoja, joissa asuvat tynkätyiset. He kertovat, että Villeä jahdannut peto on punahehkuinen, kaiken rouskiva Rouskija, joka syö ihmisiä ja tynkätyisiä. Tynkätyiset pääsevät liikkumaan pikkulintujen selässä, mutta maahan ne eivät uskalla. Ville laatii suunnitelman, jolla Rouskija houkuteltaisiin ansaan. Tynkätyiset ovat riemuissaan, sillä kun Rouskija on poissa, ne voivat taas liikkua maassa halutessaan. Myös Ville pääsee kokemaan uusia seikkailuja, salaa äidiltään tietysti.
*
Iso kiltti jätti kertoo orpokodissa asuvasta Sohvista, jonka jättiläinen sieppaa eräänä yönä. Toisin kuin muut jättiläiset, tämä jättiläinen ei syö ihmisiä. Se on siepannut Sohvin vain siksi, ettei tämä pääsisi kertomaan näkemästään jättiläisestä kenellekään.
Iso kiltti jätti (IKJ) kerää unia, joita se sitten levittää lapsille. Jättiläisten maassa asuu kuitenkin yhdeksän muuta jättiläistä, jotka ovat vielä paljon suurempia ja hyvin ilkeitä. Ne kiusaavat isoa kilttiä jättiä minkä ehtivät, lisäksi ne käyvät joka yö syömässä ihmisiä. IKJ ei syö ihmisiä, vaan ainoastaan äärettömän pahanmakuisia perskurkkanoita. Sohvi ja IKJ tekevät suunnitelman, jonka avulla pahat jättiläiset saadaan vangituksi ja IKJ saa syödäkseen paljon parempaa ruokaa.
Iso kiltti jätti sisältää paljon sanoilla leikittelyä, erityisesti jättiläisten puheessa. Ison kiltin jätin ja Sohvin keskustelussa käsitellään myös sellaisia asioita, että jätit eivät tapa toisiaan, toisin kuin ihmiset. Jätit syövät ihmisiä, jotka eivät ole tehneet niille mitään pahaa, mutta vastaavasti ihmiset syövät eläimiä.
Lisäys 14.7.2016: Kävin katsomassa uuden Iso kiltti jätti -elokuvan, jossa oli jonkun verran eroa kirjaan nähden. Kirjaa pidän kyllä parempana, vaikka olihan elokuvassakin tehty hyvää työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti