Roald Dahl: Iskä ja Danny maailmanmestari. (Danny the Champion of the World, 1975.) Suom. Päivi Heininen. Art House, 1999.
Roald Dahl: Jali ja lasihissi. (Charlie and the Great Glass Elevator, 1973.) Suom. Päivi Heininen. Art House, 2000.
Roald Dahl (1916-1990) on yksi suosikkikirjailijoistani ja aionkin nyt esitellä hänen tuotantoaan useammassa erässä. Olen lukenut sekä Dahlin lastenkirjoja että hänen kirjoittamiaan aikuisten kirjoja ja pidän molemmista. Tällä kertaa esiteltävistä kirjoista Ilmarin ihmelääke, Iskä ja Danny maailmanmestari ja Jali ja lasihissi muistan varmuudella lukeneeni aikaisemmin ainoastaan Iskä ja Danny maailmanmestarin, joka on julkaistu aikaisemmin nimellä Me salamestarit (1977).
Dahlin lastenkirjoissa asiat eivät ole niinkuin (aikuinen) lukija odottaisi. Päähenkilöt - tässä pojat Ilmari, Danny ja Jali - ovat ennakkoluulottomia ja nokkelia. Ilmarin perheen ongelmana on epämiellyttävä isoäiti ja Jalin neljästä isovanhemmasta kolme ei suostu nousemaan sängystä vaikka mikä olisi. Molempien vanhemmat ovat mukavia, vaikka vähän saamattomia.
Ilmari onnistuu valmistamaan ihmelääkkeen, joka auttaa isoäiti-ongelmaan varsin yllättävällä tavalla. Jali ja lasihissi jatkaa suklaatehdas-Jalin tarinaa. Jali, Villi Vonkka ja koko Jalin perhe (isovanhemmat sängyssään) matkaavat lasihissillä korkeuksiin ja kokevat jännittäviä asioita.
Dannyllä ei ole muita omaisia kuin isä. Isän salainen pahe on salametsästys, vaikka hän on jättänyt sen Dannyn äidin kuoltua - eihän pikkulasta voi jättää yksin. Dannyn kasvaessa isän halu metsälle kasvaa. Fasaaneita kasvattava kartanonherra on kaiken lisäksi epämiellyttävä öykkäri, jolle kuka tahansa haluaisi antaa opetuksen.
Kaikissa kolmessa kirjassa loppu on lapsen kannalta onnellinen ja tyydyttävä. Kaiken lisäksi lapsella itsellään on paljonkin osuutta siihen, että asiat lopulta kääntyvät hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti