Palataan Roald Dahliin

                           

Roald Dahl: Kuka pelkää noitia.(The Witches, 1983.) Suom. Sami Parkkinen. Art House, 2016.
Roald Dahl: Matilda. (Matilda, 1988.) Suom. Eeva Heikkinen. (Suomentajan nimeä ei mainia pokkarilaitoksessa!) WSOY, 2011.

Nämä kaksi kirjaa ovat suosikkejani Roald Dahlin (1916-1990) tuotannossa. Tietenkin hyvä kirja on myös esimerkiksi Jali ja suklaatehdas, jota en tällä kertaa käsittele lainkaan. Syy on yksinkertainen: minulla ei ole ko. kirjaa itselläni, ja se oli lainassa kirjastosta, joten en sitä nyt saanut. Aikaisemmin mainittu Jali ja lasihissi on jatkoa suklaatehtaan tapahtumille.



Kuka pelkää noitia

Noitia on kaikkialla, ja noidat vihaavat lapsia. Noidat haluavat tappaa kaikki maailman lapset. Vaikka isoäiti osaa kertoa noitien tuntomerkit, noidat pyrkivät tietenkin peittämään nämä merkit huolellisesti. Koska noidat ovat kaljuja, he käyttävät peruukkeja, ja koska noitien kynnet ovat kissankynnet, noidat käyttävät aina hansikkaita.

Isoäiti ja kertojapoika (kirjassa hänen nimeään ei mainita, elokuvassa hän on Luke) matkustavat lomalla hotelliin, jossa pidetään myös suuren naisjärjestön kokousta, ja käy ilmi, että kyseiset naiset ovat noitia... Ylinoidalla on ainetta, joka muuttaa lapset hiiriksi. Päähenkilö-poika on vahingossa nähnyt noitien kokouksen ja hänet muutetaan hiireksi. Hän kuitenkin onnistuu isoäitinsä auttamana aiheuttamaan noitamaailmalle pahaa tuhoa.

Tässä kohtaa täytyy sanoa, että kirja ja elokuva poikkeavat toisistaan huomattavasti muutamassa olennaisessa kohdassa.

Kuka pelkää noitia on mahdottoman hyvä kirja, mutta pari valitusta minulla on. Ensinnäkin, että Roald Dahlin noidat ovat kaikki naisia, se nimenomaan oikein määritellään kirjassa. Tämä tuntuu väärältä, kun itse tiedän, että esim. Suomessa on ollut paljon miespuolisia noitia. Juoni ei mitenkään menisi pilalle, vaikka miesnoitiakin olisi.

Toinen, aikuisen näkökulmasta tehty valitus koskee käännöstä - tietenkin lapsille on kiva, kun puhutaan Suomesta ja suomalaisista paikoista, mutta minä pitäisin paikat alkuperäisinä...

*

Matilda-kirjan päähenkilö on Matilda-niminen tyttö, jonka isä on huijaava autokauppias, äiti harrastaa intohimoisesti bingoa. Matildalla on veli, Michael, jonka isä arvelee jatkavan autokauppiaan uraa, mutta Matildan toivotaan vain aikuistuvan ja muuttavan pois kotoa mahdollisimman pian.

Matilda on ihmelapsi, joka oppii lukemaan kolmevuotiaana, mutta hänen vanhempiensa mielestä televisio riittää, eikä kirjoja tarvita. Matilda löytää kuitenkin kirjaston ja saa lukemista. Kun Matilda aloittaa koulun, hän osaa kaiken, mitä alimmilla luokilla opetetaan - ja paljon enemmänkin. Kuitenkin sekä rehtori että Matildan vanhemmat ovat sitä mieltä, että Matilda on kiusankappale, jonka pitää pysyä ensimmäisellä luokalla ja joka täytyy pitää kovassa kurissa. Ymmärtävä opettaja antaa Matildalle kirjoja luettavaksi ja antaa tytön opiskella omaan tahtiinsa eteenpäin.

Käy ilmi, että Matilda rakasta opettajaa on kohdannut suuri vääryys, ja Matilda pohtii, miten asian voisi oikaista. Hänen suunnitelmansa onnistuu, ja kaikki päättyy (tietenkin) onnellisesti.

*

Roald Dahlin kirjoissa aikuiset ovat usein hirviöitä, jotka kohtelevat lapsia aivan epäinhimillisesti. Nokkelat ja kekseliäät lapset löytävät kuitenkin keinot selviytyä ja kääntää tilanteen voitokseen.