Arvoin viikonloppulukemiseksi hyllystäni kaksi Agatha Christien dekkaria, Murha Mesopotamiassa (1939/1957) ja Kortit pöydällä (1936/1939). Molemmat siis kirjailijan 1930-luvun tuotantoa.
Murha Mesopotamiassa
Arkeologisilla kaivauksilla pääarkeologin hurmaava vaimo surmataan. Syyllisen on pakko olla joku kaivauksilla työskentelevistä, mutta kuka?
Kortit pöydällä
Herra Shaitana kutsuu Hercule Poirotin ja kolme muuta rikostentutkijaa ilalliselle vihjaten Porotille, että neljä muuta illallisvierasta ovat kukin tehneet täydellisen murhan, tappaneet jäämättä kiinni. Illan aikana Shaitana murhataan, ja syyllisen on pakko olla joku noista neljästä vieraasta.
Olen lukenut kaikki Christieni moneen kertaan, mutta hämmästyin, kun en kummankaan kirjan kohdalla muistanut heti, kuka oli syyllinen ja miksi.
Sen sijaan muistin ja totesin uudelleen molemmissa kertomuksissa, että Christielle oikeita ihmisiä olivat vain valkoiset eurooppalaiset ja amerikkalaiset. Aikansa ajattelutapoja...
2 kommenttia:
Minä ainakin unohdan Christien dekkareissa helposti syyllisen, siksi niitä onkin mukava aina aika ajoin lukea uudelleen. Roger Acroydin murha on niitä harvoja joista syyllisen muistaa, samoin Ikiyö. Luulen että murhaajan unohtaminen johtuu Christien henkilögalleriasta joka tuntuu toistuvan melko samanlaisena kirjasta toiseen.
Varmaan totta, enpä ole tullut ajtelleeksi!
Lähetä kommentti