Agatha Christie:
Murha Mesopotamiassa,
Listerdalen arvoitus,
Lordin kuolema,
Neiti Marplea ei petetä,
Seitsemän kellon salaisuus,
Neiti Marple koston jumalattarena
Jouluviikon iltalumisena luin jälleen kerran vanhoja Agatha Christie -dekkareita, joita kaivoin omasta hyllystäni. Yritin poimia sellaisia, joita en olisi ihan lähiaikoina lukenuit, mutta kyllä aika nopeasti juonikuviot alkoivat palautua mieleen.
Näissä on nyt mukana sekä Hercule Poirot -tarinoita (
Murha Mesopotamiassa ja
Lordin kuolema), neiti Marple -tarinoita (
Neiti Marplea ei petetä,
Neiti Marple koston jumalattarena),
Seitsemän kellon salaisuus, jossa ei esiinny kumpaakaan, sekä novellikokoelma
Listerdalen arvoitus, jossa on hiukan jännitystä ja melko lailla romanttisia juonenkäänteitä.
Näitä lukiessa korostui taas kerran kaksijakoinen suhteeni dame Agathaan: vaikka tarinoiden juonet eivät aina ole kovinkaan uskottavia, tarinat etenevät mukavasti ja sujuvasti ja entisajan brittiläisen yläluokan elämä on kuvattu viehattävästi. Kääntöpuoli on juuri tässä brittiläisessä yläluokassa. Ulkomaalaiset ovat epäilyttäviä ja stereotyyppisiä (italialainen kuohuva luonne, juutalaisten mieltymys rahaan ym.) ja alemmat sosiaaliluokat ovat kaikin tavoin "oikeita ihmisiä" alempia, myös älyllisesti ja moraalisesti.
Kuvassa olevista kirjankansista oikeanpuoleiset ovat minun kappaleitani, vasemmanpuoleiset uusintapainoksia, joita nykyään on aika hyvin saatavilla. Kaikesta huolimatta mietin, että pitäisi lopultakin luetteloida omistamani Agatha Christien kirjat ja ehkä hankkia puuttuvia uusintapainoksina. Luullakseni olen kaikki suomeksi julkaistut lukenut, mutta itselläni ei ole ihan kaikkia.
Jouluviikon iltalumisena luin jälleen kerran vanhoja Agatha Christie -dekkareita, joita kaivoin omasta hyllystäni. Yritin poimia sellaisia, joita en olisi ihan lähiaikoina lukenuit, mutta kyllä aika nopeasti juonikuviot alkoivat palautua mieleen.
Näissä on nyt mukana sekä Hercule Poirot -tarinoita (Murha Mesopotamiassa ja Lordin kuolema), neiti Marple -tarinoita (Neiti Marplea ei petetä, Neiti Marple koston jumalattarena), Seitsemän kellon salaisuus, jossa ei esiinny kumpaakaan, sekä novellikokoelma Listerdalen arvoitus, jossa on hiukan jännitystä ja melko lailla romanttisia juonenkäänteitä.
Näitä lukiessa korostui taas kerran kaksijakoinen suhteeni dame Agathaan: vaikka tarinoiden juonet eivät aina ole kovinkaan uskottavia, tarinat etenevät mukavasti ja sujuvasti ja entisajan brittiläisen yläluokan elämä on kuvattu viehattävästi. Kääntöpuoli on juuri tässä brittiläisessä yläluokassa. Ulkomaalaiset ovat epäilyttäviä ja stereotyyppisiä (italialainen kuohuva luonne, juutalaisten mieltymys rahaan ym.) ja alemmat sosiaaliluokat ovat kaikin tavoin "oikeita ihmisiä" alempia, myös älyllisesti ja moraalisesti.
Kuvassa olevista kirjankansista oikeanpuoleiset ovat minun kappaleitani, vasemmanpuoleiset uusintapainoksia, joita nykyään on aika hyvin saatavilla. Kaikesta huolimatta mietin, että pitäisi lopultakin luetteloida omistamani Agatha Christien kirjat ja ehkä hankkia puuttuvia uusintapainoksina. Luullakseni olen kaikki suomeksi julkaistut lukenut, mutta itselläni ei ole ihan kaikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti