Japanilaisia taruja
Vietin kuukauden Japanissa ja kotiin palattuani tartuin taas japanilaisiin kertomuksiin, muinaisiin japanilaisiin tarinoihin.
Vanhan Japanin taruja. Suom. ja toim Elina Harjula & Maarit Vimpeli. Savukeidas, 2013.
Lafcadio Hearn: Kwaidan. Suom. Kai Nieminen.Love kirjat, 1991.
Lafcadio Hearn: Intohimon karma. Suom. Juhani Lompolo. Orienta, 2003.
Kirjamessuilta ostettu Vanhan Japanin taruja on odottanut hyllyssä sopivaa lukuhetkeä. Kwaidanin ostin verkkokaupasta jokin aika sitten ja Intohimon karman lainasin (taas kerran) kirjastosta. Olisin ostanut itselleni omaksi senkin, mutta painos on ilmeisesti loppu.
Kwaidanissa ja Intohimon karmassa on joitakin samoja tarinoita, esimerkiksi kertomus Yuki-Onnasta, luminaisesta. Useimmissa kertomuksissa on jotain selvästi yliluonnollista, usein aaveita, mutta myös monenlaisia henkiä ja muita yliluonnollisia olentoja.
Vanhan Japanin taruissa osa kertomuksista on samantapaisia kuin kahdessa muussa, osa on paremminkin satuja. Jotkut tarinat jatkuvat useassa kertomuksessa, osa on lyhyitä.
Japanilaiset tarinat viehättävät erilaisuudessaan. Kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää, eivätkä kaikki tarinat pääty onnellisesti eikä pahakaan saa aina palkkaansa. Tavallisella ihmisellä ei ole puuttumista yliluonnollisiin asioihin, papit ja oppineet osaavat ehkä selittää ja avustaakin, mutta heilläkään ei ole valtaa yliluonnolliseen.
Japanilaiset tarinat viehättävät erilaisuudessaan. Kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää, eivätkä kaikki tarinat pääty onnellisesti eikä pahakaan saa aina palkkaansa. Tavallisella ihmisellä ei ole puuttumista yliluonnollisiin asioihin, papit ja oppineet osaavat ehkä selittää ja avustaakin, mutta heilläkään ei ole valtaa yliluonnolliseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti