J. K. Rowling: Paikka vapaana. Otava, 2012.
Ostin tämän kirjan jo viime joulun jälkeen alesta, mutta on jäänyt hyllyyn odottamaan. 543-sivuisessa kirjassa on iltalukemista muutamaksi illaksi. Kommentit kirjasta kirjoitan vasta, kun olen lukenut loppuun.
tiistai 11. marraskuuta 2014
maanantai 10. marraskuuta 2014
Lukuhaaste, kymmenes päivä
Saara Henriksson: Linnunpaino. Into, 2012.
Turun kirjamessuilta tuli ostettua Sara Henrikssonin toinen romaani, Linnunpaino, jota en ollut aikaisemmin lukenut.
Päähenkilö Lilja on balettitanssija. Hän kohtaa mukavan miehen, Tommin, ja suhde alkaa. Lilja rakastuu Tommiin ja suorastaan tarrautuu tähän. Mies pitäisi vähän etäisyyttä, hän ei ole varma siitä, mitä haluaa. Lilja haluaa Tommin ja haluaa tietää Tommista kaiken. Erityiseti Tommin aikaisemmat ihmissuhteet kiinnostavat Liljaa, hän kyselee ja ottaa selvää. Tarinaan kietoutuu myös satu Siniparrasta mm. balettina, jota harjoitellaan.
Linnunpaino ei ollut aivan sellainen kuin olin jonkin lehtijutun tai vastaavan perusteella odottanut, mutta hyvä kirja kaikenkaikkiaan. Kirjassa on 246 sivua, yhdessä illassa sen luin.
Lukuhaaste, yhdeksäs päivä
Martti Jääskeläinen: Pakotetut. Kertomus isäni ja isoisäni kohtaloista. Omakustanne, 2014.
Martti Jääskeläisen kirja Pakotetut käsittelee kirjoittajan isän (ja vähän myös isoisän) elämänvaiheita. Isä on kertonut elämästään pojalle, joka on tehtynyt muistiinpanoja. Muistiinpanot ovat kuitenkin palaneet, joten kertomus pohjautuu siihen, mitä muistiin on jäänyt. Kirjoittaja käyttää myös lähteitä kuvatessaan historiallisia tilanteita ja toimintaa.
Kirjoittajan isä Juhana (Jukka) Jaakoppi Jääskeläinen syntyi Lappeessa vuonna 1901 perheensä toisena lapsena. Vuonna 1903 perhe muutti Karjalankannakselle Uudenkirkon Metsäkylään. Suutari-isä Olli oli lukenut Marxin oppeja ja keskusteli aiheesta mielellään. Hänet valittiin Vammeljoen-Metsäkylän työväenyhdistyksen perustavassa kokouksessa vuonna 1907 yhdistyksen puheenjohtajaksi ja hän toimi siinä tehtävässä sisällissotaan saakka.
Vuonna 1918 perheen isä Olli ja vanhin poika Paavo otettiin kirjoittajan mukaan pakolla punakaartiin, samoin vajaa seitsemäntoistavuotias poika Jukka, joka oli tarjoutunut tulemaan kaartiin sairaalloisen isänsä tilalle. Kirjan nimi Pakotetut viittaa tähän. Olli Jääskeläinen haavoittui Raudussa ja jäi vangiksi. Teloituksen pelossa hän vaihtoi henkilöllisyyspapereita vankileirillä kuolleen rivimiehen kanssa ja eli seuraavat 17 vuotta kiertelevää elämää Johannes Kaalikosken nimellä. Vuoden 1936 aikoihin hän otti oman nimensä taas käyttöön, mutta ei silloinkaan ottanut yhteyttä perheeseensä. Jukka Jääskeläisen Paavo-veli jäi myös vangiksi ja teloitettiin Raivolassa 1.5.1918. Jukan nuorempi veli Kalle siirtyi Venäjälle vuonna 1920 ja teloitettiin siellä vuonna 1938 vakoitusta syytettynä.
Jukka Jääskeläinen siirtyi punakaartista puna-armeijan sotilaaksi ja osallistui useihin taisteluihin Venäjän Karjalassa, kunnes karkasi muutaman muun suomalaisen puna-armeijan sotilaan kanssa Suomeen kesäkuussa 1920. Hänet tuomittiin valtionpetoksesta vuodeksi ja maanpetoksesta kolmeksi vuodeksi vankeuteen ja menettämään kansalaisluottamuksensa viideksi vuodeksi. Hän sai kuitenkin armahduksen maapetostuomiosta ja vapautui vankilasta keväällä 1921. Sen jälkeen hän teki välillä rehellisiä töitä, välillä mm. korttihuijauksia ja salakuljetusta, sai vankilatuomion, karkasi vankilasta ja eli väärällä nimellä useita vuosia. Ennen naimisiin menoaan hän kuitenkin palasi vankilaan ja istui tuomionsa loppuun.
Jukka Jääskeläisen elämää Suomessa kuvataan hänen kuolemaansa (1973) saakka. Mukana ovat työpaikat, salakuljetus, uusi vankilatuomio ym. Kaikki mainitaan, mutta kerronta jää eneimmäkseen varsin pintapuoliseksi. Lopussa on mukana jo Jukan poika, kirjoittaja, ja teksti muuttuu paikoin melko henkilökohtaiseksi muisteluksi.
Kirjoittaja kuvaa isäänsä sankarina. Isä on suurmies, jolla ei ole vikoja. Kirjoittaja itse on kirjan lopun mukaan "suuren isän mitätön poika". Kirja on kaikin puolin vahvasti asenteellinen. Sen lisäksi, että Venäjällä kaikki on huonoa, myös kertomuksen keskeisten miesten kerrotaan olleen henkisesti todella paljon vaimojaan korkeammalla tasolla.
Kirja on ammattitaitoisesti taitettu ja fontti on reilun kokoista lukea. Teksti on hyvää suomea. Kirjassa on valokopioina pitkähköjä asiakirjoja, joista osa on selkeitä, osa vaikeasti luettavissa. Kartat ja useimmat valokuvat ovat harmillisesti aika epäselviä.
Martti Jääskeläisen kirja Pakotetut käsittelee kirjoittajan isän (ja vähän myös isoisän) elämänvaiheita. Isä on kertonut elämästään pojalle, joka on tehtynyt muistiinpanoja. Muistiinpanot ovat kuitenkin palaneet, joten kertomus pohjautuu siihen, mitä muistiin on jäänyt. Kirjoittaja käyttää myös lähteitä kuvatessaan historiallisia tilanteita ja toimintaa.
Kirjoittajan isä Juhana (Jukka) Jaakoppi Jääskeläinen syntyi Lappeessa vuonna 1901 perheensä toisena lapsena. Vuonna 1903 perhe muutti Karjalankannakselle Uudenkirkon Metsäkylään. Suutari-isä Olli oli lukenut Marxin oppeja ja keskusteli aiheesta mielellään. Hänet valittiin Vammeljoen-Metsäkylän työväenyhdistyksen perustavassa kokouksessa vuonna 1907 yhdistyksen puheenjohtajaksi ja hän toimi siinä tehtävässä sisällissotaan saakka.
Vuonna 1918 perheen isä Olli ja vanhin poika Paavo otettiin kirjoittajan mukaan pakolla punakaartiin, samoin vajaa seitsemäntoistavuotias poika Jukka, joka oli tarjoutunut tulemaan kaartiin sairaalloisen isänsä tilalle. Kirjan nimi Pakotetut viittaa tähän. Olli Jääskeläinen haavoittui Raudussa ja jäi vangiksi. Teloituksen pelossa hän vaihtoi henkilöllisyyspapereita vankileirillä kuolleen rivimiehen kanssa ja eli seuraavat 17 vuotta kiertelevää elämää Johannes Kaalikosken nimellä. Vuoden 1936 aikoihin hän otti oman nimensä taas käyttöön, mutta ei silloinkaan ottanut yhteyttä perheeseensä. Jukka Jääskeläisen Paavo-veli jäi myös vangiksi ja teloitettiin Raivolassa 1.5.1918. Jukan nuorempi veli Kalle siirtyi Venäjälle vuonna 1920 ja teloitettiin siellä vuonna 1938 vakoitusta syytettynä.
Jukka Jääskeläinen siirtyi punakaartista puna-armeijan sotilaaksi ja osallistui useihin taisteluihin Venäjän Karjalassa, kunnes karkasi muutaman muun suomalaisen puna-armeijan sotilaan kanssa Suomeen kesäkuussa 1920. Hänet tuomittiin valtionpetoksesta vuodeksi ja maanpetoksesta kolmeksi vuodeksi vankeuteen ja menettämään kansalaisluottamuksensa viideksi vuodeksi. Hän sai kuitenkin armahduksen maapetostuomiosta ja vapautui vankilasta keväällä 1921. Sen jälkeen hän teki välillä rehellisiä töitä, välillä mm. korttihuijauksia ja salakuljetusta, sai vankilatuomion, karkasi vankilasta ja eli väärällä nimellä useita vuosia. Ennen naimisiin menoaan hän kuitenkin palasi vankilaan ja istui tuomionsa loppuun.
Jukka Jääskeläisen elämää Suomessa kuvataan hänen kuolemaansa (1973) saakka. Mukana ovat työpaikat, salakuljetus, uusi vankilatuomio ym. Kaikki mainitaan, mutta kerronta jää eneimmäkseen varsin pintapuoliseksi. Lopussa on mukana jo Jukan poika, kirjoittaja, ja teksti muuttuu paikoin melko henkilökohtaiseksi muisteluksi.
Kirjoittaja kuvaa isäänsä sankarina. Isä on suurmies, jolla ei ole vikoja. Kirjoittaja itse on kirjan lopun mukaan "suuren isän mitätön poika". Kirja on kaikin puolin vahvasti asenteellinen. Sen lisäksi, että Venäjällä kaikki on huonoa, myös kertomuksen keskeisten miesten kerrotaan olleen henkisesti todella paljon vaimojaan korkeammalla tasolla.
Kirja on ammattitaitoisesti taitettu ja fontti on reilun kokoista lukea. Teksti on hyvää suomea. Kirjassa on valokopioina pitkähköjä asiakirjoja, joista osa on selkeitä, osa vaikeasti luettavissa. Kartat ja useimmat valokuvat ovat harmillisesti aika epäselviä.
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Lukuhaaste, kahdeksas päivä
Martti Jääskeläinen: Pakotetut. Kertomus isäni ja isoisäni kohtaloista. Omakustanne, 2014.
Sain luettavakseni Martti Jääskeläisen kirjan Pakotetut, joka käsittelee kirjoittajan isän (ja vähän myös isoisän) elämänvaiheita. Molemmat olivat vuonna 1918 punakaartissa ja kirjoittajan isä sen jälkeen puna-armeijan sotilaana Venäjällä, josta karkasi Suomeen vuonna 1920.
Sain luettavakseni Martti Jääskeläisen kirjan Pakotetut, joka käsittelee kirjoittajan isän (ja vähän myös isoisän) elämänvaiheita. Molemmat olivat vuonna 1918 punakaartissa ja kirjoittajan isä sen jälkeen puna-armeijan sotilaana Venäjällä, josta karkasi Suomeen vuonna 1920.
lauantai 8. marraskuuta 2014
Lukuhaaste, seitsemäs päivä
Ullabella
Marika Stjernstedt: Ullabella. Lyhentäen suomentanut Esteri Paalanen. WSOY, 1937. Toinen painos.
Kävin kirjallisuusseminaarissa Tampereella ja tietenkin kävin vilkaisemassa yliopiston kirjaston poistohyllyä. Marika Stjernstedt (1875-1954) oli minulle ennestään tuntematon ruotsalainen kirjailija. Hän on julkaissut useita aikuisten romaaneja, mutta Ullabella lienee hänen ainoa nuortenromaaninsa. Alkuperäinen Ullabella on ilmestynyt ruotsiksi vuonna 1922.Päähenkilö Ullabella on jäänyt äidistään orvoksi, isä suunnittelee veneitä ja viettää vilkasta seuraelämää. Hän on ainoalle tyttärelleen hyvä, kunhan vain muistaa tämän olemassaolon. Talousasioiden hoidossa isä ei ole taitava, ja konkurssin jälkeen hän, pieni Ullabella ja uskollinen palvelija Malin joutuvat muuttamaan maaseutukartanosta Tukholmaan kerrostaloasuntoon. Isä päättää koettaa onneaan Amerikassa ja jättää Ullabellan Malinin huostaan. Isän jättämä raha ei kuitenkaan riitä pitkälle eivätkä hänen Amerikasta lähettämänsä pienet summat paljoakaan helpota tilannetta. Malinin avulla Ullabella selviää ja pääsee jopa hyvään kouluun. Ja loppu on tietenkin onnellinen.
Aikaansa nähden Ullabella on varsin moderni. Ullabella ja hänen paras ystävänsä Ada opiskelevat ahkerasti, Ada aikoo lääkäriksi. Myös Ullabella haluaa ammatin, ettei enää koskaan ole riippuvainen kenenkään hyväntahtoisuudesta.
torstai 6. marraskuuta 2014
Lukuhaaste, kuudes päivä
Sanna Karlström: Saatesanat. Otava, 2014.
Vaihteeksi runoja.
Saatesanat on Sanna Karlströmin neljäs runoteos.Hän on saanut tunnustusta edellisistä teoksistaan, mutta Saatesanat on niitä henkilökohtaisempi. Karlström käsittelee runoissaan oman isänsä kuolemaa ja lapsensa syntymää, loppua ja alkua. Kirjan kansikuva toistaa tätä: kuvassa on omena, vielä kelvollinen, mutta jo parhaat hetkensä ohittanut, ja samassa oksassa omenankukka.
keskiviikko 5. marraskuuta 2014
Lukuhaaste, viides päivä
Merete Mazzarella: Sielun pimeä puoli. Tammi, 2014.
Merete Mazzarellan Sielun pimeä puoli käsittelee Mary Shelleyn elämää ja hänen kirjaansa Frankenstein. Kirjan alkuosassa kirjoittaja tarkastelee historiaa, yleistä ajankuvaa uusine keksintöineen sekä erilaisia hirviökäsityksiä ja siirtyy sitten Mary Shelleyn elämänvaiheisiin.
Uteliaisuutta on joskus pidetty paheena. Uudet keksinnöt, kuten sähkö, puhuttivat, niitä kohtaan tunnettiin myös pelkoa. Älymystö keskusteli elämän olemuksesta.
Mary Shelleyn elämän lisäksi kirjassa käsitellään Frankensteinia, kirjan vastaanottoa, tulkintoja ja lähteitä. Mazzarella muistuttaa, että Frankenstein ei ollut hirviön nimi, vaan miehen, joka loi hirviön. Hirviö oli nimetön ja sen luoja hylkäsi lapsensa kauhistuneena.Ulkonäkö sai jokaisen uskomaan, että luomus oli hirviö, ja hirviö siitä tulikin.
Frankenstein ilmestyi vuonna 1818; aluksi nimettömänä, kuten usein oli tapana. Kirjoittajan oletettiin olevan mies. Teos saatiin ensimmäisen kerran suomeksi vasta vuonna 1973. Sen jälkeen siitä on otettu useita painoksia. Nämä perustuvat kirjan uudempaan versioon, jota Mary Shelley muutti ja korjaili.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)