Lukuhaaste, viiidestoista päivä

Parhaimmillaan kuolleena?

J. K. Rowling: Paikka vapaana. (The Casual Vacancy, 2012.) Suomentanut Ilkka Rekiaro. Otava, 2012. 543 sivua.

Harry Potter -sarjan kirjoittajan uusi romaani on aika raju ja raadollinen kuvaus pikkukaupungin ihmisistä ja ihmissuhteista. Tapahtumat lähtevät liikkeelle Barry Fairbrotherin yllättävästä kuolemasta.  Valtuustossa vapautuu paikka, jota moni tavoittelee, ja samassa yhteydessä pulpahtavat pinnalle monenlaiset kaunat.


Kirjan alkuosa oli aika vaisu eikä runsaasta henkilögalleriasta aina oikein erottanut, kuka milloinkin oli kysymyksessä. Selvästi kuitenkin vaikuttaa siltä, että  edesmennyt Barry Fairbrother oli kutakuinkin seudun paras ihminen.

Loppua kohti alkaa tapahtua paljonkin. Jotkut asiat ryöstäytyvät käsistä ja monet henkilöistä ainakin miettivät melko äärimmäisiä selviytymiskeinoja. Narkomaaniäidin perheen elämää kuvataan melko realistisesti ja kaunistelematta. Kiinnostavimmiksi henkilöiksi nousevat noin kuusitoistavuotiaat koululaiset ja heillä onkin merkittävä rooli kirjan tapahtumissa. Soutajatytöt Sukhvinder ja Krystal etsivät kumpikin helpotusta vaikeaan elämäntilanteeseensa, molemmat sen saavat, vaikka aivan toisin kuin ovat suunnitelleet.

Kunnallispoliittista kähmintää, vanhempien ja lasten ristiriitoja, kiusaamista, nöyryyttämistä, väkivaltaa, salaisia ja julkisempia suhteita... kirja sisältää laajan kirjon elämää. Asteikolla yhdestä viiteen arvioisin tämän kirjan noin kolmoseksi.Tai harkinnan jälkeen kolme ja puoli. Krystalin elämänvaiheet jäivät askarruttamaan mieltä.

Lukuhaaste, neljästoista päivä

Rowling etenee kyllä iltalukemisena, mutta tähän väliin otan muutamia lastenkirjoja, jotka luen ihan ammatillisessa mielessä. (Lukuhaasteessa oli varmaan ajatuksena, että luetaan enemmän ja sellaista, mitä ei muuten tulisi luettua. Sekä tieto- että kaunokirjallisuuden lukeminen kuuluu minun työhöni, mutta lullakseni kirjoitan lukuhaasteen alle kaikesta marraskuussa lukemastani kaunokirjallisuudesta.)

Anni ja ihana pentu. Teksti: Pirjo Suvilehto, kuvitus Karoliina Pertamo. WSOY 2014.

Nyt on vuorossa kuvakirja! Sivumäärä jää vähän alle lukuhaasteen kolmenkymmenen, mutta haasteen kannalta sillä ei ole väliä, luen kesken olevaa Rowlingia joka tapauksessa illalla.

 
Anni ja ihana pentu on jatkoa tekijöiden aikaisemmalle Anni ja loistokoirat -kirjalle. Tekstissä kerrotaan koiranpennun hakemisesta kasvattajalta ja pennun ensimmäisestä vuodesta kotona. Karoliina Pertamon kuvitus on välikylläistä ja ilmeikästä.

Lukuhaaste, kolmastoista päivä

Päivän lukuteksti jatkuu edelleen kirjasta J. K. Rowling: Paikka vapaana. Otava, 2012.

Kommentit kirjasta kirjoitan vasta, kun olen lukenut loppuun.

Lukuhaaste, kahdestoista päivä

Päivän lukuteksti jatkuu kirjasta J. K. Rowling: Paikka vapaana. Otava, 2012.

Kommentit kirjasta kirjoitan vasta, kun olen lukenut loppuun.

Lukuhaaste, yhdestoista päivä

J. K. Rowling: Paikka vapaana. Otava, 2012.

Ostin tämän kirjan jo viime joulun jälkeen alesta, mutta on jäänyt hyllyyn odottamaan. 543-sivuisessa kirjassa on iltalukemista muutamaksi illaksi. Kommentit kirjasta kirjoitan vasta, kun olen lukenut loppuun.

Lukuhaaste, kymmenes päivä

Saara Henriksson: Linnunpaino. Into, 2012.

Turun kirjamessuilta tuli ostettua Sara Henrikssonin toinen romaani, Linnunpaino, jota en ollut aikaisemmin lukenut.

Päähenkilö Lilja on balettitanssija. Hän kohtaa mukavan miehen, Tommin, ja suhde alkaa. Lilja rakastuu Tommiin ja suorastaan tarrautuu tähän. Mies pitäisi vähän etäisyyttä, hän ei ole varma siitä, mitä haluaa. Lilja haluaa Tommin ja haluaa tietää Tommista kaiken. Erityiseti Tommin aikaisemmat ihmissuhteet kiinnostavat Liljaa, hän kyselee ja ottaa selvää. Tarinaan kietoutuu myös satu Siniparrasta mm. balettina, jota harjoitellaan.

Linnunpaino ei ollut aivan sellainen kuin olin jonkin lehtijutun tai vastaavan perusteella odottanut, mutta hyvä kirja kaikenkaikkiaan. Kirjassa on 246 sivua, yhdessä illassa sen luin.

Lukuhaaste, yhdeksäs päivä

Martti Jääskeläinen: Pakotetut. Kertomus isäni ja isoisäni kohtaloista. Omakustanne, 2014.

Martti Jääskeläisen kirja Pakotetut käsittelee kirjoittajan isän (ja vähän myös isoisän) elämänvaiheita. Isä on kertonut elämästään pojalle, joka on tehtynyt muistiinpanoja. Muistiinpanot ovat kuitenkin palaneet, joten kertomus pohjautuu siihen, mitä muistiin on jäänyt. Kirjoittaja käyttää myös lähteitä kuvatessaan historiallisia tilanteita ja toimintaa.

Kirjoittajan isä Juhana (Jukka) Jaakoppi Jääskeläinen syntyi Lappeessa vuonna 1901 perheensä toisena lapsena. Vuonna 1903 perhe muutti Karjalankannakselle Uudenkirkon Metsäkylään.  Suutari-isä Olli oli lukenut Marxin oppeja ja keskusteli aiheesta mielellään. Hänet valittiin Vammeljoen-Metsäkylän työväenyhdistyksen perustavassa kokouksessa vuonna 1907 yhdistyksen puheenjohtajaksi ja hän toimi siinä tehtävässä sisällissotaan saakka.

Vuonna 1918 perheen isä Olli ja vanhin poika Paavo otettiin kirjoittajan mukaan pakolla punakaartiin, samoin vajaa seitsemäntoistavuotias poika Jukka, joka oli tarjoutunut tulemaan kaartiin sairaalloisen isänsä tilalle. Kirjan nimi Pakotetut viittaa tähän. Olli Jääskeläinen haavoittui Raudussa ja jäi vangiksi. Teloituksen pelossa hän vaihtoi henkilöllisyyspapereita vankileirillä kuolleen rivimiehen kanssa ja eli seuraavat 17 vuotta kiertelevää elämää Johannes Kaalikosken nimellä. Vuoden 1936 aikoihin hän otti oman nimensä taas käyttöön, mutta ei silloinkaan ottanut yhteyttä perheeseensä. Jukka Jääskeläisen Paavo-veli jäi myös vangiksi ja teloitettiin Raivolassa 1.5.1918. Jukan nuorempi veli Kalle siirtyi Venäjälle vuonna 1920 ja teloitettiin siellä vuonna 1938 vakoitusta syytettynä.

Jukka Jääskeläinen siirtyi punakaartista puna-armeijan sotilaaksi ja osallistui useihin taisteluihin Venäjän Karjalassa, kunnes karkasi muutaman muun suomalaisen puna-armeijan sotilaan kanssa Suomeen kesäkuussa 1920. Hänet tuomittiin valtionpetoksesta vuodeksi ja maanpetoksesta kolmeksi vuodeksi vankeuteen ja menettämään kansalaisluottamuksensa viideksi vuodeksi. Hän sai kuitenkin armahduksen maapetostuomiosta ja vapautui vankilasta keväällä 1921. Sen jälkeen hän teki välillä rehellisiä töitä, välillä mm. korttihuijauksia ja salakuljetusta, sai vankilatuomion, karkasi vankilasta ja eli väärällä nimellä useita vuosia. Ennen naimisiin menoaan hän kuitenkin palasi vankilaan ja istui tuomionsa loppuun.

Jukka Jääskeläisen elämää Suomessa kuvataan hänen kuolemaansa (1973) saakka. Mukana ovat työpaikat, salakuljetus, uusi vankilatuomio ym. Kaikki mainitaan, mutta kerronta jää eneimmäkseen varsin pintapuoliseksi. Lopussa on mukana jo Jukan poika, kirjoittaja, ja teksti muuttuu paikoin melko henkilökohtaiseksi muisteluksi.

Kirjoittaja kuvaa isäänsä sankarina. Isä on suurmies, jolla ei ole vikoja. Kirjoittaja itse on kirjan lopun mukaan "suuren isän mitätön poika". Kirja on kaikin puolin vahvasti asenteellinen. Sen lisäksi, että Venäjällä kaikki on huonoa, myös kertomuksen keskeisten miesten kerrotaan olleen henkisesti todella paljon vaimojaan korkeammalla tasolla.
 
Kirja on ammattitaitoisesti taitettu ja fontti on reilun kokoista lukea. Teksti on hyvää suomea. Kirjassa on valokopioina pitkähköjä asiakirjoja, joista osa on selkeitä, osa vaikeasti luettavissa. Kartat ja useimmat valokuvat ovat harmillisesti aika epäselviä.