Klassikko

Virginia Woolf: Orlando. (Orlando, 1928.) Suom. Kirsti Simonsuuri. Tammi, 2002. (Ensimmäinen painos 1984, Kirjayhtymä Oy.)

Adeline Virginia Woolf (os. Stephen 25.1.1882−28.3.1941) oli englantilainen kirjailija, journalisti ja kustantaja.  Hänen teoksistaan tunnetuimpia ovat Orlandon ohella Mrs. Dalloway (1925), Majakka (1927) ja Oma huone (1929). Myös Woolfin päiväkirjat on julkaistu ja suomennettu.

Orlando on hämmentävä kertomus, joka alkaa vuodesta 1588 ja päättyy lokakuun 11. päivään vuonna 1928, jolloin romaani Orlando ilmestyi Lontoossa. Päähenkilö, Orlando, ikääntyy tuona aikana vain muutaman vuoden, hän myös muuttuu miehestä naiseksi. Tämä antaa tietysti hyvän mahdollisuuden verrata miehen ja naisen elämää ja mahdollisuuksia. Orlando haaveilee tulevansa kirjailijaksi, runoilijaksi, ja hän kirjoittaa, korjaa, hävittää tekstejään, kirjoittaa uudelleen, luopuu kirjottamisesta...

Orlando-teos on omistettu Vita Sackville-Westille, jonka kanssa Woolfilla on arveltu olleen rakkaussuhde. 

äiti tietää parhaiten?

Lori Nelson Spielman: Kymmenen unelmaani. Suom. Outi Järvinen. Otava, 2013.

Elizabeth Bohlinger kuoli monimiljönäärinä, suuren kosmetiikkayrityksen omistajana ja johtajana. Testamentissaan hän määräsi kahdelle pojalleen huomttavan omaisuuden, mutta ainoalle tyttärelleen hän asetti ehtoja ennen tämän osuuden saamista.

Neljätoistavuotias Brett Bohlinger oli tehnyt listan asioista, joiden toivoi elämässään toteutuvan. Hänen äitinsä oli tallettanut listan ja määräsi Brettin toteuttamaan nuo toiveet.

Jännä idea, ja hauskakin, että joutuu ajattelemaan elämänsä kokonaan uusiksi. Varsinkin, kun Brettin elämässä on sentyyppisiä kipukohtia, että ne todella pitäisi hoitaa.

Osa listasta on hyviä ideoita, kuten 'esiinny yleisölle isolla lavalla' ja 'ole opettaja', sillä Brett on rakastanut esiintymistä ja haavellut opettajana työskentelemisestä, mutta molemmat haaveet ovat jääneet syrjään. Osa on vielä parempia, sillä äiti on halunnut Brettin tapaavan lapsuudenystävänsä ja rakentavan hyvät välit isään (joka tosin on jo kuollut).

Jotkut listan vaatimuksista ovat kuitenkin melko kohtuuttomia, kun aikaa on vain vuosi, esimerkiksi lapsen hankkiminen. Äiti käskee myös rakastua, mikä ei aina ole itse päätettävissä. En jaksanut myös oikein ihastua, kun äiti kirjeissään tuntui aina täsmälleen tietävän, mitä oli menossa, ikään kuin hän olisi piileskellyt jossain seuraamassa tilannetta. Viihdyttävä romaani, mutta ei ollenkaan niin kiinnostava kuin odotin.

romantiikkaa 1700-luvulta

Jane Austen (ja "Eräs toinen"): Tavat ja tunteet. (The Watsons.) Suom. Ritva Mäkelä. Karisto, 1996 (pokkari.)

Tämän kirjan käsikirjoitus jäi Austenilta kesken ja siitä on (englanniksi) julkaistu useita versioita, joissa tarina on kirjoitettu loppuun.

Herra Watson on varsin sairas leskimies, jossa on kaksi poikaa ja neljä tytärtä. Nuorin tyttäristä, Emma, on asunut varakkaan tätinsä luona, mutta jäätyään leskeksi täti avioituu nuoren onnenonkijan kanssa ja Emman on palattava kotiin. Hän on saanut paljon paremman kasvatuksen kuin sisarensa, joita hän ei oikeastaan edes tunne.

Kirjan tapahtumat on varsin helppo aavistaa jo alusta, joten on helppo nähdä, miten Austen sen oli suunnitellut. Lisäksi hän tiettävästi oli kertonut sisarelleen joitakin juonenkäänteitä, joita oli tarinaan ajatellut. Kokonaisuus on aika hyvin "austenmainen", joten viehätti kyllä lukea, vaikka ei toki vedä vertoja esim. Ylpeydelle ja ennakkoluulolle.

Avaruusseikkailuja

Osmo Ilmari: Uhka avaruudesta. WSOY, 1956.
Osmo Ilmari: Kadonneet kuussa. WSOY, 1957.
Osmo Ilmari: Siriuksen lähettiläs. WSOY, 1958.

Osmo Ilmari: Planeetta Logos. WSOY, 1959.

Osmo Ilmari Lampinen (2.10.1927−6.7.1999) oli toimittaja ja tieteiskirjailija, joka käsikirjoitti ja ohjasi myös muutamia lyhytelokuvia. Hän julkaisi 1950-luvulla salanimellä Osmo Ilmari neljä nuorten tieteisromaania, jotka ilmestyivät WSOY:n Nuorten Toivekirjasto -sarjassa. Kolmessa ensimmäisessä kirjassa päähenkilöitä ovat suomalainen Jaakko ja hänen irlantilainen ystävänsä Patrick. Neljäs kirja, Planeetta Logos, on täysin itsenäinen romaani.

Nämä olivat suosikkejani lapsena! Luin ne nyt uudelleen osana erästä projektia ja kyllä niissä vielä jotain viehätystä oli. Ehkä eniten nostalgiaa kuitenkin.

Vierailla mailla

Ursula K. Le Guin: Muistamisen taito. (Powers, 2007.) Suom. Kristiina Rikman. WSOY, 2008.


Ursula Kroeber Le Guin (21.10.1929−22.1.2018) oli yhdysvaltalainen kirjailija, jonka tunnetuimmat teokset ovat vuonna 1969 julkaistu Pimeyden vasen käsi ja vuosina 1968−1974 julkaistu Maameri-trilogia. Muistamisen taito on Läntisen rannan aikakirjat -trilogian kolmas osa. Kirja on saanut Nebula-palkinnon.

Arcan talossa orjiakin kohdellaan hyvin. Gavir, hänen sisarensa Sallo ja muut sopivanikäiset orjalapset istuvat talon lasten kanssa yhteisillä koulutunneilla ja leikkivät yhdessä. Orjilla on toki työnsä, mutta lapsille jää myös vapaa-aikaa. Gaviria koulutetaan opettajaksi, sopivan iän saavuttanut Sallo lahjoitetaan talon vanhimmalle pojalle Yavenille, jota Sallo on rakastanut lapsesta saakka.

Kaikki on siis hyvin, vaikka tietenkin orjien ja talon väen välillä on olemassa selvät rajat, joita ei koskaan voi ylittää. Sallokin tietää, että jos hän saa lapsen, se myydään pois, ja että aikanaan Yavenin on otettava oikea puoliso. Mutta sitten tapahtuu pahoja asioita, joita Gavir on jo aikaisemmin nähnyt, sillä hän ”muistaa” asioita, joita ei ole vielä tapahtunut. Gavir joutuu lähtemään, mutta minne karannut orja voi mennä?

Le Guin on aina varma lukunautinto, eikä tämä ollut pettymys. Usein fantasiaa lukiessa olen sitä mieltä, että olisi taas voinut vähän tiivistää, mutta tässä tuli päinvastainen tunne: loppuosan tapahtumiin olisi voinut käyttää enemmänkin sivuja.