Rikoksia Baskimaalla

Dolores Redondo: Näkymätön vartija. Baskimaan murhat 1. Suom. Sari Selender. Gummerus, 2015.

Dolores Redondo on eräs tämän hetken "kuumista nimistä" kansainvälisissä dekkarikuvioissa.

Ylikonstaapeli Amaia Salazar joutuu palaamaan nuoruuden maisemiinsa selvittämään nuorten tyttöjen murhia. Tutkimusten pitkittyessä paikkakunnalla aletaan puhua basajaunista, legendojen myyttisestä metsän vartijasta. Mukana ovat myös nuoren naistutkijan ongelmat miesvaltaisessa työyhteisössä sekä omassa parisuhteessa.

Pidin tästä. Kirja on jännä sekoitus: dekkari, jossa on mukaana ripaus maagista realismia. Kirja on trilogian avausosa.

Venetsialainen rikos

Donna Leon: Nuoruuden lähde. (The waters of eternal youth.) Suom. Kaijamari Sivill. Otava, 2018.

Komisario Guido Brunetti saa vaimonsa sukulaisten kautta pyynnön tutkia vanhaa tapausta, jossa ei ainakaan silloin ole kirjattu olleen mitään rikollista. Arkistoissa on siis vain maininta tapahtuneesta eli kanavaan pudonneesta tytöstä, jonka joku paikalla ollut sai ongituksi ylös. Ei siis ole oikein mitään, mihin tarttua, ja kun ei ole rikosta, ei asiaan pitäisi käyttää poliisin resursseja. Yhtä ja toista kuitenkin selviää, rikoskin löytyy.

Viihdyttävä sarja, vaikka alkaa vähän toistaa itseään. Tämä kirja ei ole sarjan parhaimpia. Kuuluu kuitenkin niihin kirjoihin, jotka ilman muuta luetaan loppuun. Ja koko sarjan lukeneelle tietenkin vanhojen tuttujen hahmojen tapaaminen on jo itsestään kiinnostavaa ja palkitsevaa.

Dekkareita Helsingistä 2

Outi Pakkanen: Ruohonleikkaaja. Otava, 2007. (ensimmäinen painos 2006.)

Joel Itälä oli kiltti mies, ehkä vähän liiankin kiltti ja mukavuudenhaluinen, arvelee hänen leskensä Merja. Hän ei oikein osaa surra, kun puolisoiden suhde ei ollut kuumaa lempeä vaan paremminkin kaveriavioliitto.

Merjalla oli pieni syrjähyppy juuri ennen puolison yllättävää kuolemaa, mutta ei kaipaa kyseisen miehen yhteydenottoja. Sen sijaan hän kiinnostuu remonttiapua tarjoavasta komeasta nuoresta miehestä.

Ennen puolison hautajaisia lehteen ilmestyy tämän kuolinilmoitus, jonkun muun laittama, allekirjoituksella "Rakkaasi".

Siinä lähtökohtia tapahtumille. Jälleen eletään arkea, välillä hyvää, välillä ongelmallista yli kirjan puoliväliin ennenkuin mitään kauheaa tapahtuu.

Mukava ja viihdyttävä iltalukeminen. Ruokaohjeita ei tässä kirjassa ole eikä kokata muutenkaan kovin yksityiskohtaisesti.

Tuntemattomilla mailla

Sir Henry Rider Haggard: Kuolematon kuningatar. (She, 1887.) WSOY.

 Sir Henry Rider Haggard (22.6.1856–14.5.1925) oli brittiläinen kirjailija, joka julkaisi viisikymmentäkuusi seikkailuromaania ja lisäksi muita tekstejä. Hänen teoksensa sijoittuvat usein eksoottisiin, tuntemattomiin maihin ja niissä on mukana yliluonnollisia piirteitä. Haggardin teokset ovat olleet erittäin suosittuja ja ne ovat vaikuttaneet vahvasti myöhempään kirjallisuuteen. Hänen luomiaan henkilöhahmoja Ayeshaa ja monessa kirjassa esiintynyttä seikkailija Allan Quatermania ovat myös muut kirjailijat käyttäneet teoksissaan. Monia Haggardin romaaneja on filmattu, Kuolematon kuningatar ainakin seitsemän kertaa (ensimmäinen filmatisointi oli vuonna 1908).  

Ludvig Horace Holly ja hänen kasvattipoikansa Leo Vincey lähtevät Leon isän jättämien ohjeiden mukaisesti selvittämään Leon sukuun liittyvää, yli kaksituhatta vuotta vanhaa mysteeriä. Tällä matkalla he tapaavat Ayeshan, kuningattaren, jota kutsutaan nimellä Hän-jota-täytyy-totella. Ayesha kertoo tunteneensa Leon esi-isän yli kaksituhatta vuotta sitten.

Tämä kirja on klassikko jos joku. Ja tokihan tuntemattoman maan löytäminen on aina kiinnostavaa.

Dekkareita Helsingistä 1

Tilasin itselleni kierrätettynä erään kirjan, joka minulta puuttui, ja ostin samalla edullisesti muutamia kotimaisia dekkareita, joita esittelen täällä sitä mukaa, kun tulee luetuksi. Ko. dekkarit sijoittuvat kaikki nykypäivän Helsinkiin.


Outi Pakkanen: Talvimies. Pokkari. Otava, 2008. (Alkuperäinen 2007.)



Olen uskoakseni lukenut joskus (kauan sitten) joitakin Outi Pakkasen dekkareita, mutta en kyllä muista mitä. En näinollen osaa myöskään sanoa, onko tämä tyypillinen Pakkas-dekkari vai ei.

Kirjan alkupuoli olisi voinut olla viihteellistä romantiikkaa. Nykypäivän Helsinkiä, kiinnostavia henkilöitä, arkista elämää, ei ihan idylliä, mutta ei mitään kurjisteluakaan.

Murha tapahtuu vasta kirjan puolivälissä. Juoni ei oikeastaan johdattele odottamaan tätä murhaa, mutta ehkä siihen on viitteitä, kun katselee taaksepäin. Joitakin juonenkäänteitä arvasin, mutta murhaajaa ja motiivia en. Mietin, oliko chattailu kymmenen vuotta sitten jotain niin modernia, että sen oli ajateltu antavan juoneen lisäarvoa, ehkä aikanaan on näin ollut. Nyt, monet vastaavat lukeneena se tuntui (lähes) pelkästään tylsältä.

Mielikseenhän tämän kirjan kuitenkin luki, murhasta huolimatta kirja oli leppoisa ja hauskakin. Yksityiskohtainen ruoanlaitto ja loppuosan reseptit ovat takakannen mukaan mukana lukijoiden toivomuksesta. Kun en itse ole gourmet-kokkaaja, minusta tekstissä olevat ruoanvalmistusselostukset olivat turhia tapahtumien ja tunnelman pysäyttäjiä, mutta luultavasti fanit pitävät juuri tästä.

Kalevalaista tunnelmaa

Anna Malinen: Hämärikkö. Aarni, 2018.

Arvioni Kiiltomadossa: http://www.kiiltomato.net/anna-malinen-hamarikko/

sisarusten viikonloppu

Onkin kuukausi taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä! Olen kyllä lukenut monta kirjaa, mutta en ole ehtinyt niistä kirjoittaa. Nyt korjaan asiaa, vaikka en kovin pitkästi taida muun kiiren ja flunssan keskellä kirjoitella.


Taina Latvala: Venetsialaiset. Otava, 2018.




Lainasin tämän kirjan kirjastosta melkein sattumalta.
Kolme sisarusta kokoontuu kesämökille, yksi haluaa keskustella mökin myynnistä, toiset haluvat juhlia. Välillä puhutaan isästä, joka on kuollut, ja äideistä, jotka ovat elossa. Salaisuuksiakin paljastuu kohtalokkaana viikonloppuna.
Olin kuullut tästä kirjasta jonkin varsin ylistävän kommentin, joten odotukset olivat korkealla, eikä kirja ihan niitä täyttänyt. Aivan lukukelpoinen romaani kuitenkin. Kansikuvasta en pitänyt.