Tähtifantasiaa: Täytetyt

 

Nyt on Sookien tarina taas kerran luettuna. Tulipa kokonaisuudesta paikoin mieleeni aika vahvasti Vladimir Proppin ihmesadun kaava. Sookie seikkailee auttajineen ja vastustajineen, lopulta paluu kotiin voittajana eli rikkaana ja melkein avioituneenakin eli Se Oikea löytyy. (Toivottavasti ei tullut liikaa juonipaljastuksia.)

*

Sitten siirrytään eteenpäin uuteen kirjaan:

 

Tämän vuoden Tähtifantasia-palkinnon sai Jyrki Vainonen teoksellaan Täytetyt. Tähtifantasia-palkintohan on Helsingin Science Fiction Seuran jakama palkinto edellisvuoden parhaalle Suomessa ilmestyneelle fantasiakirjalle. Tämän vuoden ehdokkaat painottuivat kauhufantasiaan, joka tällä hetkellä on muutenkin kovassa nosteessa), ja sitä edustaa myös Vainosen romaani.  

Romaanin keskiössä on todellinen yksinäisyys, asuminen paikassa, jossa ei ole ketään muita. Muurien ympäröimästä autiokaupungista ei pääse pois, lähtemistä yrittävä huomaa päätyneensä takaisin kaupunkiin. Kaupunkiin liittyy tarinoita, joita löytyy unista ja aikaisempien asukkaan kirjoittamasta päiväkirjasta. Kirja tuntui paikoin jopa melko ahdistavalta, mutta hienoa kuvausta se on.

Muut tähtifantasia-ehdokkaat olivat Mariana Enriquezin Yö kuuluu meille, Marko Hautalan Kuolleiden valssi, Keigo Higashinon Namiyan puodin ihmeet ja Marja Kyllösen Vainajaiset. Näistäkin vielä ennen pitkää kirjoitan jotain.  

paluu vampyyreihin

Olen ottanut blogini taas aktiivikäyttöön ja nostin aluksi esille muutamia juuri lukemiani kirjoja. Nyt rupesin  taas kerran lukemaan Sookie Stackhouse - eli TrueBlood-sarjaa. Olen lukenut sarjan aika monta kertaa, joten se ei tuota yllätyksiä, mutta on jotenkin leppoisaa lukea iltalukemisena samaan maailmaan sijoittuva kirja toisensa jälkeen. Sarjassa on kolmetoista kirjaa, joten riittänee noin pariksi viikoksi ainakin.

Luen paljon uusia kirjoja, mutta myös vanhoja tuttuja uudelleen ja uudelleen. Monista suosikkikirjoistani muistan pitkät pätkät ulkoa. 

 

Jälleen kerran minua ihmetytti Sookie-kirjasarjassa sellainen yksityiskohta, että eräs tärkeä tapahtuma oli jätetty kokonaan kuvaamatta, siihen vain viitattiin myöhemmin useita kertoja. Ensimmäisen kerran sarjaa lukiessani luulin, että minulta on jäänyt yksi kirja väliin, mutta niin ei ollut. Toinen kiinnostava seikka on se, että vasta myöhemmin koko sarjaa lukiessani olen tajunnut, että koko sarjan tapahtumat tapahtuvat varsin lyhyelle ajalle. Aikanaan, kun uutta kirjaa piti aina odottaa, jotenkin kuvittelin, että aika on kulkenut eteenpäin myös Bon Tempsissä ja että siellä oli ollut rauhallista pari vuotta - vuoden - jotain. Mutta uudessa kirjassa saatettiinkin viitata edellisen kirjan tapahtumiin viime kuussa eli jännittäviä sattumuksia tulikin päähenkilölle toinen toisensa perään. 

Sarjan suosion salaisuus lienee siinä, että päähenkilö on ikäänkuin kovin tavallinen tyttö  mutta kuitenkin erittäin erityinen. Vampyyrien, ihmissusien, keijujen ja monien muitten olentojen kansoittama maailma on jännittävä ympäristö rakkaus- ja muille seikkailuille. 

23 transmyyttiä

 

Mona Bling: 23 transmyyttiä. Totta ja tarua transihmisistä. Into, 2022.

 

Mona Bling kirjoittaa omien kokemustensa ja haastattelujen pohjalta paikoin hyvinkin henkilökohtaista tekstiä, jossa hän käsittelee transihmisiin liittyviä oletuksia. Ajatuksia herättävää asiaa. Kirjan lopussa on muutama neuvo niille, joiden ystävä käy läpi transprosessia ja toimittajille, jotka kirjoittavat transsukupuolisuudesta.

Suosittelen.

Queer sarjakuvajohdanto

 

Meg-John Barker & Jules Scheele: Queer sarjakuvajohdanto. Niin & näin, 2023.

 

Sarjakuvamuodossa queerin historiaa ja erilaisia teorioita. Todella paljon asiaa, hiukan tuttua ja paljon uuttakin. Tätä kaikkea ei pysty omaksumaan yhdellä istumalla, tai ehkä pitäisi olla hyvät taustatiedot. Ainakin saa jonkinlaisen käsityksen queerin laaja-alaisuudesta.

Kiinnostava tapa kertoa toisin, sarjakuvan muodossa. Ehkä hiukan hämmentävä, mutta tutustumisen arvoinen.

Uenon asema

 Yū Miri: Uenon asema. Suom. Raisa Porrasmaa. Sammakko, 2023. 

Nimettömän minäkertojan surullinen tarina japanilaisista kodittomista - työ pakottaa eroon perheestä, elämä on hauras. Ennen kuin huomaakaan, se on tuhlattu ja moni hyvä asia on jäänyt tekemättä.  

Itselleni tämä oli erityisen kiinnostava, koska viime käynnilläni Japanissa asuin Uenon aseman lähellä ja näin siellä asunnottomien majat. Kävin aamuisin kävelemässä puistossa, josta kirjassa kerrotaan. Olen nähnyt asunnottomien telttakyliä Tokiossa ennenkin ja pohtinut niissä asuvien elämäntarinoita. Nyt sain lukea yhden.

Suosittelen erityisesti Japanista ja buddhalaisuudesta kiinnostuneille.